Turun Pyrkivä T96 Mustat


T96 Mustien pelaajat ja toiminta jatkuu joukkueessa BT-SM



XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

 

Turun Pyrkivän T96-mustat F.U.N 2011 hopeaa!

Pyrkivän FUN projekti alkoi viime vuoden lopulla kun karsimme Etelä-Länsi sarjaan. Karsinnat olivat ikimuistoinen kokemus. Ajankohta oli kaikkea muuta kuin sopiva meidän kannalta. Olimme olleet pelaamatta kaksi kuukautta ja yritimme rakentaa tulevaa kautta varten hyvää fyysistä pohjaa. Piiri oli kuitenkin tällä kertaa päättänyt, että karsinnat pelataan keskellä pimeintä ja kylmintä talvea. Kauden pitkittäminen ja pätkimisellä ei saavuteta yhtään mitään. Toiminnan järkevä suunnittelu tässä kärsii.
Myös FUN-turnaukseen karsiminen EL-sarjaan kautta pakotti meidät osallistumaan karsinoihin. EL-sarjassa ei sinänsä ole mitään vikaa kunhan jotain lupauksia saisi sarjaan osallistuvien tasosta.
Talven karsinnat olivat varsinainen farssi. Otteluita jouduttiin siirtämään jatkuvasti pakkasten takia. Suurin osa otteluista pelattiin sellaisissa olosuhteissa jossa jalkapallon pelaamisesta ei juuri tullut mitään. Jos ei tullut lunta taivaan täydeltä niin ainakin kenttä oli jäinen. Alkuvaikeuksien jälkeen saimme tarvittavat pisteet ja selviydyimme EL-sarjaan. Karsintojen aikana selvisi, ettemme saa osallistumisoikeutta sellaisiin sarjoihin joihin toivoimme pääsevämme. Kun tämä selvisi, niin käytännössä EL-sarja jäikin ainoaksi järkeväksi sarjaksi meidän kannalta.
EL-sarjassa sitten karsittiin FUN lopputurnaukseen. FUNin kannalta ainoastaan piiriryhmän keskinäiset ottelut olivat merkittävät. Koska talven aikana emme pelanneet lainkaan harjoitusotteluita, niin oli selvää, että ensimmäiset EL ottelut voivat olla vaikeita. Uskoin kuitenkin että kaksi ottelua riittää siihen, että saamme pelin toimimaan. Sarja alkoikin kahdella tappiolla. Kolmannessa vastaan tuli SalPa joka oli ensimmäinen FUN turnauksen kannalta merkittävä kun vielä SalPaakin vastaan tuli tappio niin vahingoniloiset saivat hetken rypeä viisaudessaan. Kun sitten saimme pelaajat terveiksi, niin peli alkoi sujua. Taidothan eivät muutamassa kuukaudessa mihinkään katoa. Tämä tieto onkin hyvä pitää mielessä niiden hyväkkäiden, jotka eivät jalkapallosta mitään ymmärrä. Loput kevään ottelut sujuivatkin sitten näytöstyyliin.
Selviytyminen FUN lopputurnaukseen ja Suomen 16. parhaan joukkoon oli jo merkittävä saavutus. Myös loppukauden kannalta oli tärkeää saada paras mahdollinen turnaus. Valmistauduimme turnaukseen edellisvuoteen verrattuna poikkeuksellisesti. Koska kevät ja kesäkuu oli täynnä futista, päätimme pitää pitkän kesätauon. Kolmen viikon loma ja sen jälkeen paluu treeneihin. Käytimme valmistautumiseen vain neljä harjoitusta ja yhden harkkapelin. Harjoitusten ainoa päämäärä oli integroida joukkueeseen kutsutut -97/98 pelaajat. Heidän totuttaminen kovempaan tempoon oli haastava. Kun vielä harjoitusottelu SalPaa vastaan meni aivan kävelyksi, niin vaara oli, että uudet pelaajat eivät ehdi omaksua meidän pelitapaa ja vauhtia. Kun pääsimme takaisin harjoittelemaan, niin vauhti alkoi löytyä. Löysimme lopulta pienpelien kautta hyvän vireen ja aloin uskomaan mahdollisuuksiimme turnauksessa. Emme kuitenkaan pelanneet vielä sillä tasolla, että taktiikoista olisi voinut puhua. Todellinen integrointi joukkueeseen jäi turnaukseen.
FUN lopputurnauksessa on myös joukkuetaitokilpailu, jonka merkitys on siinä, että jos joukkueet päätyvät tasapisteisiin niin jatkoon menijä on se joka sijoittuu joukkuetaitokisassa paremmin. Etukäteen ei kuitenkaan voinut tietää onko sillä meidän kannalta merkitystä. Meillä ei missään tapauksessa ollut mahdollisuutta hukata aikaa taitoratojen harjoittelemiseen. Lopulta jätimme ratojen harjoittelemisen viimeiseen treeniin ja uhrasimme kokonaista 30min niihin. Kun sitten selvisi, että joukkueemme sijoitus taitokisassa oli 4. se herätti ajatuksen, että kenties voimme pärjätä turnauksessakin. Sijoituimme oman lohkon joukkueisiin nähden kakkoseksi. Tästä oli meille selvä etu.
Lopulta taitokilpailun hyvää sijoitusta ei tarvittu vaan raivasimme itsemme mitaliotteluihin kahdella voitolla FC Espoosta sekä SIFistä. Lohkon viimeinen ottelu Pallokissoja vastaan oli meidän kannalta merkityksetön, joten pystyimme siinä lepuuttamaan avainpelaajiamme.
Puolivälierävastustajaksi meille arvottiin KPV. Koska joukkue oli kokoajan yhtenäistynyt ja peli parani, niin usko voittoon vahvistui entisestään. Olennaista oli se, ettei mennä asioiden edelle vaan keskitytään aina vaan tulevaan otteluun. 3-0 Voitto KPVstä toi semifinaali vastustajaksi Pallokissat, jolle olimme hävinneet alkulohkossa. Vastustajalle näytti olevan mieluisaa kohdata meidät välierissä, kuten myös meille.
Koko turnauksen ajan näki, että jokainen joukkue oli tullut pelaamaan voitosta eikä tyylillä ollut niin väliä. Pallokissoja vastaan pääsimme 8 minuutilla johtoon ja sen jälkeen pelasimme kylmäpäisesti vain ja ainoastaan voitosta. Puolustimme tarkasti ja vältimme kaikki riskit. Kun sitten vihdoinkin tuomarin vapauttava loppuvihellys tuli, niin oli pienen tuuletuksen paikka. Finaaliin! Yes. Kun sitten Finaali vastustajaksi selviytyi järjestävän seuran joukkue GBK, niin tulossa oli unelma finaali. Taatusti paljon katselijoita oli tulossa kannustamaan kotijoukkuetta.
Finaalin puitteet olivatkin upeat: ilma oli lämmin ja tuuleton, luonnonnurmi kenttä oli hyvässä kunnossa, katselijoita oli pakkautunut kentän laidoille järjestäjän arvion mukaan noin 500. Ottelu alkoi lupaavasti ja pystyimme pelaamaan turnauksessa ensimmäistä kertaa paineettomasti ja hyvä pallonhallinta peliä. Ensimmäinen puoliaika oli meidän hallintaa ja näytti kaikin puolin hyvältä. Puoliajalla pelaajat olivat varmoja siitä, että voitto tulee tällä pelillä. Tarkoitus olikin jatkaa loppuun asti samalla tavalla. Toisen puoliajan alkuun osui sitten musta minuutti jolloin vastustaja iski kahdesti. Toinen maali tuli kaukolaukauksella. Pallo ei pompannut maasta normaalisti ja se yllätti maalivahdin. Kun sitten takaa-ajo ei tuottanut kuin yläriman ja muutaman vaarallisen tilanteen niin hopeaan oli tyytyminen. Tappiosta kuitenkin toivuimme nopeasti koska olimme pelanneet finaalissa parhaan ottelumme. Hopea oli upea saavutus kun ottaa huomioon, että olemme menettäneet useita avauksen pelaajia ja korvanneet heidät nuoremmilla.
Finaaliin pääseminen oli kiistaton osoitus osoitus laadukkaasta tekemisestä. Tuntui myös, että kun toiminta on moraalisesti ja eettisesti kestävää, niin hyvä saa lopulta palkkansa, kuten myös paha.

 

 

Pyrkivän T96-mustat Cordial Cupissa 9.-13.6.2011

Pyrkivän T96-mustat kokivat ikimuistoisen turnausmatkan Itävaltaan. Jo vuosi sitten aloimme kaivata uusia haasteita ja kokemuksia innokkaalle joukkueelle. Haussa oli mahdollisimman kovatasoinen turnaus ikäluokallemme. Tyttöjen Eliitti-turnauksia ei niin hirveästi ole tarjolla niinpä annoimme Pelimatkoille tehtäväksi järjestää meidät mukaan kovimpaan mahdolliseen turnaukseen. Pohjoismaissakin löytyy harrastejoukkueille turnauksia, mutta niiden urheilullinen anti jää yleensä aika valjuksi.
Pelimatkat tarjosi meille muutamaa turnausta joista päädyimme Itävallan Alppien juurella pelattavaan Cordial Cupiin. Meille vakuutettiin, että osallistujat ovat kovia keskieurooppalaisia joukkueita. Näin myös tapahtui. Turnauksessa oli mukana yli 120 kovaa joukkuetta. Tyttöjen sarjassa joukkueita oli 12 ja otteluita kertyi 6. Joukkueet jaettiin kolmeen lohkoon joihin turnausjärjestäjä oli selvästi sijoittanut joukkueet niin että jokaisessa lohkossa oli kaksi etukäteen kovaa ja sitten kaksi vähän heikompaa. Meidän lohkossa oli turnauksen ennakkosuosikki TSG Hoffenheim ja viime vuoden finalisti Sveitsiläinen aluejoukkue Ostschweiz. Meidät oli rankattu varmaksi putoajaksi. Ennen turnausta pelasimme harjoitus ottelun paikallista yhdistettyä naisten joukkuetta, SK St. Johann/Tirol Ladies, vastaan. Suurin osa pelaajista oli herännyt heti viiden jälkeen ja joukkueen vireystila oli yhtä suuri arvoitus kuin oli vastustajakin. Väsymyksestä ei kuitenkaan ollut tietoakaan vaan Pyrkivän tytöt veivät vastustajaa mielinmäärin voittaen lopulta leikitellen 10-0. Tässä vaiheessa järjestäjille selvisi ettei ihan pilipali-joukkue ole Suomesta asti eksynyt paikkakunnalle.
Perjantai päivä käytettiin harjoittelemiseen ja tutustumiseen Alppeihin ja lopuksi osallistuimme turnauksen avajaisiin jotka päättyivät komeaan ilotulitukseen. Perjantaina saimme myös ensi tuntuman Itävaltalaiseen vieraanvaraisuuteen. Meidät otettiin joka paikassa ystävällisesti vastaan ja tarjottiin kaikki mahdollinen apu. Meille oli järjestetty stadion harjoittelua varten ja kaikki tarpeellinen rekvisiitta oli meidän käytössä. Hotellin henkilökunta ja jopa vieraat ottivat joukkueen kiinnostuneina vastaan. Pelaajat tekivät heti hotelliin sisään tullessaan vaikutuksen Englantilaisiin vieraisiin. Toisena turnauspäivänä joukko hotellin vieraista lähti kannustamaan joukkuetta ja ottivat meidät kätten taputuksiin vastaan hotellille saapuessamme.
Turnauksen ensimmäinen ottelu käytiin TSG Hoffenheimia vastaan. Vastustajasta ei juuri muuta tiedetty kuin, että oli Saksan B-junnujen Cupin kolmas. Ottelusta tulikin joukkueen ensimmäinen todellinen tasonmittaus. Lähdimme peliin huolellisesti valmistatuneena, mutta samoilla teemoilla kuten normaalisti. Tarkoitus oli nähdä pystymmekö samanlaiseen pallolliseen pelaamiseen kuin normaalisti. Ensimmäinen kymmenen minuuttia oli huikeaa tyttöfutista. Hoffenheimin valmentajat katselivat toinen toisiaan epäuskoisena kun Pyrkivän tytöt purkivat vastustajan prässin nopeilla yhdenkosketuksen syötöillä. Ottelun tempo oli intensiivinen ja tila sekä aika oli kortilla. Heti huomasi, että nyt pitää ajatella tilanteet etukäteen, ensimmäisen kosketuksen laatu, liikenopeus ajattelun nopeus olivat kaikessa läsnä. Tuntui hyvältä nähdä että suurinosa pelaajista sopeutuivat pelitempoon. Ottelun luonne oli muutenkin toisenlainen kuin Suomessa. Lyhyestä peliajasta(25min) johtuen kentällä kaikki tehtiin täydellä vauhdilla. Pallo oli pelissä käytännössä koko peliajan. Mitään ajanpeluuta ei ollut vaan tilanteesta riippumatta peliaika käytettiin pelaamiseen. Ensimmäisen kymmenen minuuttisen jälkeen jo tuli selväksi että tässä turnauksessa emme pärjää jos hyökkäyksiin lähdetään hitaasti ja palloa pyöritellään liian pitkään omalla puoliskolla. Vastustaja saikin maalinsa riistettyään pallon meidän oman maalin läheisyydessä. Sen jälkeen olikin selvä että pyrimme nopeampaan ja suoraviivaisempaan pelaamiseen. Hoffenheimin maalin jälkeen haimme tasoitusta joka lopulta heltisi kulmapotkun jälkitilanteesta. Aivan ottelun lopulla vastustaja sai vielä yhden paikan hitaasta pelinrakentelusta johtuen. Hoffenheim prässäsi pallon rankkarirajan tuntumassa ja pääsi laukomaan. Pallo suuntautui aivan maalin ylänurkkaan, mutta Roosa esitti turnauksen upeimman torjunnan ja liimasi pallon mahtiloikalla. Näytti että Roosa olisi venynyt torjuessaan 20 cm. Laukaus oli ottelun viimeinen tilanne ja peli päättyi upeasti tasan 1-1. Turnaus oli käynnistynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Vastustaja oli silmin nähden pettynyt ja hämmästynyt. Myös turnauksen järjestäjät kiittelivät pelin tasoa ja pelaamista. Osoitimme kaikille että emme ole turistimatkalla vaan hakemassa kovia otteluita.
Toinen ottelu käytiin Italialaista SSV OBI Brixeniä vastaan. Jo ennen ottelua oli selvää, että voitto Italialaisista ja tasapeli lohkon viimeisestä ottelusta Sveitsiläistä Ostschweiziä vastaan veisi meidät kuuden joukkoon mikä tietäisi sunnuntaiksi kolmea takuu varmaa kovaa ottelua. OBI oli pelaamistamme joukkueista selvästi heikoin. Mistään heittopussista toki ei ollut kyse vaan jouduimme pelaamaan hyvällä tasolla jotta 2-0 voitto irtosi.
Kolmas ottelu käytiin sitten viime vuoden finalistia, Ostschweiziä, vastaan. Turnausjärjestäjä ei turhaan kehunut vastustajan pelaavan hienoa futista. Koska ottelu oli turnauksen kolmas niin olimme jo sinut kentän ja pelitemmon kanssa.Olimmemyös nähneet vastustajan pelaavan joten pystyimme orientoitumaan otteluun tutun huolellisesti. Ottelussa nähtiin molemmin puolin hienoja jaksoja kun pallo liikkui taitavien pelaajien pelatessa. Perustaidot, joukkuepelaaminen olivat korkealla tasolla. Pelaaminen ja oli monipuolista ja henkilökohtaiset ratkaisut kertoivat hyvästä valmennuksesta. Ainoa ikävä piirre ottelussa oli vastustajan filmaaminen. Jokainen tilanne yritettiin voittaa ja heti kun pallo irtosi jalasta niin vähintään kaaduttiin suhteellisen näyttävästi. Onneksi sentään ottelu ei ratkennut kalastelusta saatuihin vapaapotkuihin. Itse pystyimme rakentamaan tilanteita vähintään samaa tahtia kuin vastustaja. Meille riitti tasuri ja ensisijainen tavoite oli pitää oma maali puhtaana. Kovan taistelun jälkeen ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin ja näin selvisimme kuuden joukkoon. Luvassa siis takuu varmasti kolme kovaa ottelua.
Kuusi joukkuetta jaettiin kahteen kolmen joukkueen lohkoon ja kahden ottelun perusteella sitten ykkönen pelaa finaalissa kakkonen pronssi ottelussa ja viimeinen sijoista 5-6. Ensimmäiseksi vastaan tuli viime vuoden voittaja 1. FC Nurnberg. Joukkue vaikutti astetta TSG Hoffenheimia heikommalta ja oletimme, että jos kaikki menee nappiin niin meillä on mahdollisuus hyvään tulokseen. Ottelu etenikin varsin tasaisissa merkeissä eikä kumpikaan joukkue päässyt dominoimaan peliä. Molempiin päihin saatiin muutama paikka, mutta lopulta meillä oli paras paikka aivan ottelun viimeisillä sekunneilla. Pääsimme laukomaan rankkarirajan kulmasta ja pallo viuhui pallon verran takanurkasta ohi. Niin lähellä oli finaali paikka. Omaa esitystä ei tarvinnut hävetä vaan tuntui jo että tämän tasoiset ottelut ovat meille rutiinia. Kun seuraavassa ottelussa Nurnberg pöllytti Grasshoppersin 3-0 niin tilanne oli se, että meidän pitää voittaa Grasshoppers ainakin kolmella maalilla. Vaikka Grasshoppers oli laatujoukkue niin painoimme vahvasti päälle ja maaliroikkui ilmassa. Tilanteita oli useampaan maaliin mutta lopulta emme maaliviivaa lähemmäksi päässeet. Meillä oli lähemmäs kymmenen kulmaa, mutta yhdestäkään emme saaneet maalia. Tasapeliin oli tälläkin kertaa tyytyminen ja edessä oli pronssiottelu Sparta Prahaa vastaan. Sparta oli omassa lohkossaan esittänyt hyviä otteita ja he olivat tulleet hakemaan turnaus voittoa. Pronssi ottelussa molemmat panivat parastaan. Kumpikaan joukkue ei halunnut sijoittua neljänneksi niinpä voitosta taisteliin ensi minuuteista lähtien. Saimme hyvän alun ja ensimmäisen maalin. Sen jälkeen Sparta sai pientä otetta vaikka meilläkin oli tilanteita niin tulos kääntyi Spartan eduksi. Pyrkivä ei kuitenkaan luovuttanut vaan painoi hyökkäykset vastustajan päätyyn ja lopulta saimme vapaapotkun läheltä vastustajan maalia. Laukaus oli niin voimakas että se painoi maaliin maalivahdin käsien kautta. Tasoituksen jälkeen saimme vielä muutaman tilanteen ja toisen vaparin rankkarialueen toiselta puolelta. Tällä kertaa tarkka sijoitus painui ylärimaa nuollen yli. Varsinaisen peliajan jälkeen tilanne oli tasan 2-2 ja siirryimme rankkari-kisaan. Ensimmäinen laukojamme ampui pallon maalivahdin käsien kautta tolppaan ja sen jälkeen loput laukojat ampuivat pallon sisään.
Kun Spartan pelaajat eivät omissa suorituksissaan tuhrineet niin pronssit karkasivat Prahaan. Myös rankkari-kisassa vastustaja oli etevämpi niissä pienissä asioissa joilla voitto ratkaistaan. Torjutussa ensimäisessä laukauksessa vastustajan maalivahti tuli melkein kaksi metriä vastaan ja näin peitti laukauksen. Sijoitus oli 4. ja pettymys viipyi hetken pelaajien kasvoilla. Tappiosta kuitenkin toivuttiin nopeasti ja jo hetken kuluttua hymy palasi huulille. Turnaus oli kaikin puolin onnistunut. Mukaan saimme myös kaksi pelaajaa SalPasta. Heille ulkomaan turnaus oli ensimmäinen. 

__________________________________________