Valmentajan palsta

10/2013

Kausi päätökseen

Tänään torstaina sitten kauden viimeiset treenit. Viikonloppuna päättäjäiset, palautetilaisuus ja kehityskeskustelut. Päättäjäisten jälkeen toiminta jatkuu seuran päätösten mukaisesti ja organisoimana. Seuraava viikko vietetään jokatapauksessa lomaa futiksesta.

Kauden aikana on tapahtumia riittänyt lähes kaksisataa. Pelaamista useissa sarjoissa, treeniä, muutama leiri, yhteisiä muita tapahtumia. Seuran johdon(JP), oman tiimin ja pelaajien kanssa on taas saanut viettää mahtava kausi. Vaikka kaikkensa antaa pelaajille treeneissä niin jää tunne, että olen saanut pelaajilta enemmän kuin mitä olen pystynyt antamaan. Parasta ja uuttakin tällä kaudella on ollut pelaajien suora ja rehellinen palaute, mistä sitten on saatu aikaan hyviä keskusteluita. Seuran kanssa uskoisin, että olemme sujut. Olen antanut seuralle oman panokseni ja saanut vastineeksi samassa suhteessa mahdollisuuden kehittyä valmentajana. Kiitokset JPlle! Suur kiitos myös Tiinalle, huoltaja Juhalle, Jussille, Jakulle ja Pekulle. Te olette ymmärtäneet mitä tarkoittaa olla lojaali omaa seuraa, toimijoita, valmentajia kohtaan ja mitä on tiimityöskentely parhaimmillaan! Neljän vuoden jakso Pyrkivässä on nyt sulkeutunut. Seuraavat haasteet tulevat olemaan astetta kovempia. Toivon että uusissa haasteissa saan kokea sen saman vastaanoton kuin aikoinaan kun tulin Pyrkivään. Nauravat silmät ja iloiset ilmeet olivat vastassa tullessa ja myös lähtiessä. Sama tunnelma oli myös tänään viimeisissä treeneissäni Pyrkivässä. Uudet lempeät tuulet onneksi puhaltavat jo.

9/2013

Sarja päätökseen

Heti tuoreeltaan yhteenvetoa kuluneesta sarjakaudesta. Harjoittelu toki jatkuu vielä normaalisti ja naisten sarjat.

Kauteen lähdettiin tavoitteena välttää putoaminen divariin. Meidän päävastustaja oli alusta lähtien tiedossa: JäPS. Oletin ennen Pajulahden turnausta, että myös muut joukkueet olisivat heikentyneet kun -94 ikäluokka tuli vanhaksi, mutta Pajulahti osoitti, ettei näin ollut.

Uusi joukkue

Joukkue odotetusti uusiutui rajusti kauden jälkeen. Ysineloset jäivät pois, Sini ja Emilia lähtivät tepsin liiga joukkueeseen, muutama pätevä pelaaja lopetti ja tilalle nousi seuran ysiseiskat ja sitten onnistuimme saamaan Paven, Essin ja Liinun seuran ulkopuolelta rinkiin.

Uusista pelaajista oli vain muutamalla ottelukokemusta B ikäisten sarjasta. TBSM sarjan vaatimukset olivat kaikille aika vierasta. Ysiseiskoista muutama oli käynyt kokeilemassa SM sarjan otteluita, mutta lähinnä he pelasivat omaa alueliigaa ennen yhdistymistä. Jokainen joka toimii tyttö/naisfutiksessa tietää ne haasteet, jotka on kahden joukkueen yhdistämisessä. Siinä menee aikaa ja onnistumisesta ei voi olla mitenkään varma. Väitän kuitenkin että tässä me ollaan onnistuttu kohtuullisesti.

Naistenjoukkueeseen tuli naapuri seuroista viisi pätevää B-ikäistä, joita oli tarkoitus peluuttaa myös meillä,  mutta lopulta pelit jäivät vähiin. Molemmat joukkueet toimivat koko kauden varsin itsenäisesti, mikä oli uutta.

Valmistautuminen kauteen

Avointen treenien jälkeen joulukuu elettiin vielä pienellä liekillä. Ajattelin, että kaudesta tulee rankka, joten parempi kerätä voimia ja panostaa myös oheisharjoitteluun. Pumppia ja spinningiä. Tammikuussa sitten painopiste siirtyi pallolliseen harjoitteluun. Pikku hiljaa kävi ilmi se valtava harjoittelun tarve, mikä oli edessä. Heikompaa olisi hirvittänyt, mutta usko siihen, että pystymme kuromaan eroa kiinni kauden aikana. Onhan siinä ennenkin onnistuttu.

Valmistautuminen kauteen sai lopulta mystisiä piirteitä, joihin en enää palaa. Opin vaan sen, että valmennus on voin 30% harjoitusten pitämistä ja loppu on kaikkea muuta. Jos TBSM taso herättää jo suuria intohimoja niin mitähän se on 'suuressa' maailmassa, jossa mukaan tulee vielä suuret rahat ja tavoiteltavat voitot. Ihmeellistä kuinka paljon ihmiset ovat valmiita terrorisoimaan pyyteetöntä seura- ja valmennustyötä tyttöjen hyväksi. Kauden alussa oli suuria ristivetoja sinne sun tänne. Jokapuolelta, yllättävistäkin suunnista yritettiin vaikeuttaa toimintaa. Me jatkoimme kuitenkin valitulla linjalla.

Tammikuun loppuun menessä piti valita ns. TBSM joukkue sekä TB2D joukkue. Pelaajistossa alkoi kuitenkin näkyä yllättäviä kehittyjiä, joten jatkoimme tarkkailua Pajulahden turnaukseen, joka oli se viimeinen testi ennen sarjojen alkua. Lopulta turnaukseen tuli mukaan se ydinryhmä, mikä sitten onkin pelannut sarjaottelut.

Pajulahti

Kuten arvata saattaa vasta Pajulahden turnaus kertoi uusille pelaajille mitä se TBSM sarja vaatii ja kuinka suuri ero on aikaisemmin pelattuihin sarjoihin. Meidän joukkueen realistinen taso tässä vaiheessa oli 1 divarin puolta väliä ja siksi kävimme ennen kautta keskusteluja sarjapaikan vapaaehtoisesta luopumisesta. Turnauksessa sitten menetimme Heidin loppukaudeksi varmuudella ja alkoi puolustuspelin uudelleen organisointi. Toinen alunperin varsin harmiton vaiva osoittautui pitempiaikaiseksi ja kohdistui Astaan joka on meidän avainpelaajia. Lopulta hän menetti kymmenen ensimmäistä ottelua eikä meiltä kukaan noussut korvaamaan häntä.

Sarja alkaa

Ensimmäinen ottelu oli heti JäPSiä vastaan. Siinä teimme heti virheen, kun emme siirtäneet ottelua, vaikka osa meidän pelaajista oli alueturnauksessa ja heidän peluuttamista rajoitettiin tässä ottelussa. Lopulta menetimme tärkeät kolme pistettä pahimmalle vastustajallemme.

Käytännössä koko sarjakausi on taisteltu aikaa vastaan. Harjoiteltavia kohteita niin joukkueen kuin yksilöiden tasolla on ollut varsin paljon. Haaste on ollut löytää sopiva balanssi millä parannetaan yksilöiden lajitaitoja, fysiikkaa ja joukkueen pelaamista. Monet aikaisemmin käytetyt hyväksi havaitut treenit hylättiin tehottomina ja haettiin uusia palvelemaan joukkueen tarpeita. Siirtovaikutus on ollut keskeinen kriteeri treeniä valittaessa. Ensimmäistä kertaa omalla 17 kautta kestäneellä uralla jokaisessa treenissä lähdettiin siitä, että tapahtuu kehitystä eikä ollut varaa mihinkään ylläpitävään harjoitteluun teknisessä ja taktisessa mielessä. Fysiikka sitten asia erikseen. Pelaajien lähtötasoissa toki oli suuria eroja ja ehkä toiset kokivat, että tämän jo osaan ja turhautuivat. Muistuu kyllä mieleen ex valmennettava joka oli aina joukkueen ylivoimaisesti paras ja teki aina kaikki harjoitteet 100%  keskittymisellä. Hän ei koskaan keskittynyt muiden suorittamiseen vaan ainoastaan omaansa. Tänä päivänä hän on jalkapallon ammattilainen ja miesten A-maajoukkue pelaaja.

Mitä seuraavaksi

Jo hyvissä ajoin oli selvää, että tulemme putoamaan. Olimme heinäkuussa toisella leirillä ja päävastustaja JäPS otti yllättävän voiton VJSstä. Se jo sinetöi meidän putoamisen. JäPSin kanssa jaoimme pisteet 4-4. Muissa otteluissa sitten JäPS keräsi huomattavan paljon pisteitä, joka ei jättänyt mitään epäselväksi kenen kuului sarjasta pudota. Oikeastaan meille ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Teimme kaikkemme säilymisen eteen. Annoimme nuorille mahdollisuuden pelata oman säilymisensä, emmekä turvautuneet naisten joukkueen pelaajin. Monet nuoret nostivat itsensä suvereenisti avaukseen ja ne jotka jaksaneet säännöllisesti käydä treeneissä ja sielläkin parhaansa tehneet, ovat ottaneet pitkiä askeleita ja pitääkin miettiä, miten kehitys saisi ensikaudella jatkoa. 

Omasta puolestani voin sanoa, että tämän kauden joukkueessa oli useita motivoituneita ja erilaisia pelaajia. Kaikille annettiin mahdollisuus harjoitella oman kiinnostuksensa mukaan.

Aika iso haaste on totta kai ollut ylläpitää positiivista henkeä, vaikka tappioita on tullut jatkuvasti. Ratkaisu tähän on ollut kääntää huomio tuloksista sisältöön. Pelaajat ovat nähneet oman kehittymisensä kautta, että eteenpäin on yksilötasolla menty. Varmasti jokaisen kohdalla ei vai väittää, että kehitystä olisi tapahtunut. Esim pelipaikan vaihdoksesta voi syntyä sellainen tunne, ettei hallitse uutta pelipaikkaa, mutta se voi kuitenkin opettaa juuri sitä kautta jalkapallosta lisää, kun saa kokeilla vähän erilaisia juttuja ja näkee peliä eri kulmasta.

Se mitä kauden jälkeen tapahtuu jää sitten nähtäväksi. Vielä on 2-3 viikkoa naisten otteluita ja päättäjäiset/palaute viikonloppu. Siellä sitten yhdessä käydään läpi tätä kautta käydään kehityskeskustelut ja mietitään tulevaa.

Ominsilmin

Kausi on ollut yksi mieleenpainuvimmista. Joukkueen valmentajat, JJ ja huoltaja ovat muodostaneet hienon tiimin, missä on jaksettu puhaltaa yhteen hiileen hyvällä, joskin vähän kieroutuneella huumorilla. Sitä on tarvittu.

Syksyn tullen

Syksy jatkuu vilkkaana. Kaksi TB ottelua siirrettiin pelattavaksi myöhempään ajankohtaan ja näin kausi jatkuu lokakuun alkuun. TBSM sarjan heikkous on siinä, että pelejä tulee valtavan vähän riippumatta siitä miten siinä pärjää. Suurimmalle osalla kausi loppuu jo syyskuun puolessa välissä. Tämä asettaa haasteen motivoida harjottelemaan koko syksy. Mikäli ottelut olisi pelattu alkuperäisen aikataulun mukaan niin sarja olisi ohi 14.9. nyt saimme kautta 

pidennettyä ehkä jopa kuukauden. Bn otteluiden lisäksi pelaamme naisten sarjoissa erikokoonpanoilla ja sieltä tulee lisää otteluita kaikille. Ilmatkin ovat olleet hienot ja olemme pyrkineet hyödyntämään nurmivuorot täysimääräisesti. Valitettavasti nurmet suljetaan jo tällä viikolla, ilmoista huolimatta? Surullista tämä suomalainen futiskulttuuri kaikilla tasoilla.

Siirrymme harjoittelmaan halliin ja vuoroja ainakin alkuun löytyy, mutta kun varsinainen harjoittelu pitäisi aloittaa tulevaa kautta varten vuorojen saanti voikin olla vaikeaa.

Loka-marraskuussa tulemme taas pitämään avoimettreenit ja rakennamme ensikaudeksi hyvän ja motivoituneen joukkueen. Meillä on hyvä yhdistelmä N2D ja TB1D. Uskoisin, että kaikki saavat sopivan tasoisia otteluita myös tulevalla kaudella. Monelle ensi kausi on jo viimeinen TB ikäluokan kausi. Sen jälkeen naisten joukkue onkin seuraava ikäluokka.

Kauden jälkeen keskustelumme taas pelaajien kanssa tulevista suunnitelmista kuten viime kaudellakin.

8/2013

Runkosarja valmis

Runkosarja takana ja yhteenvedon aika. Lähtökohta kaudelle oli erinomaisen haastava. Suurimmalla osalle pelaajista ei ollut kokemusta edes TB1D tason otteluista saati SM sarjan tasosta. Oletus oli, että joukkueiden taso heikkenee kaudesta 2012. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Etelälohkon joukkueiden taso oli paljon kovempi mitä viimekaudella kautta linjan. Viime kaudella TiPSin lisäksi voitimme ainoastaan HJKn kerran ja kun nyt joukkueesta 7-8 avauksen pelaajaa vaihtui niin aika selvää oli, että taistelimme lähinnä säilymisestä. Kysymys olikin siitä kuinka nopeasti pystymme kuromaan muiden etumatkaa kiinni.

Vastaus on nyt nähtävissä: emme tarpeeksi paljon emmekä riittävällä vauhdilla.

Jo ennen kauden alkua mietimme kannattaako tiputtautua suosiolla divariin vai onko sittenkin parempi taistella SM sarjassa. Kun pelaajien harjoittelu intoa on katsellut niin mielestäni teimme oikean ratkaisun, kun jatkoimme SM-sarjassa. Useat pelaajat ovat ottaneet suuria harppauksia ottelusta toiseen. Suurimmalle osalle pelaajista piiri-,aluejoukkue tai nuorisomajut ovat tuntemattomia, mutta jo tällä kaudella pelaajat ovat haastaneet näitä tähtipelaajia. Harjoittelu- ja pelinälkää on vielä jäljellä, joten näistä pelaajista kuullaan vielä.

Kausi jatkuu vielä alaloppusarjassa. Kolme ottelua joista Ilves viime kauden pronssimitalisti kovin, JäPS ja TPS.

6/2013

Kaudesta puolet takana

Kausi 2013 näytti keväällä valoisalta Pyrkivän leirissä. Edustuksella toimiva kokonaisuus ja B-junnuilla yllinkylin pelaajia. Myös valmentajayhteistyö sauna- ja koulutusiltoineen oli alkanut. Tulevaisuuden visiot alkoivat hahmottua ja eväät tyttö- ja naisfutiksen erikoisseuran kehittämiselle olemassa. Kuten aina, kun asiat vaikuttavan olevan hyvin taustalla tapahtuu, jotain millä on negatiivisia vaikutuksia.

Kaksiteräinenmiekka

Kauden aikana olemme joutuneet tekemään lukuisia ratkaisuja, joilla on kaksi puolta ja päätösten jälkeen olemme joutuneet tasapainoilemaan positiivisten ja negatiivisten vaikutusten kanssa. Ensimmäinen väistämätön ratkaisu oli ohjata liigatasolle kypsyneet pelaajat liigaan. Kun samaanaikaan integroitiin nuorempi ikäluokka joukkueeseen niin odotettavissa oli muutoksia harjoitteluun. Elitistisesti olisimme voineet tehdä sen valinnan, että otetaan SM joukkue omaksi ja kakkonen sitten omaksi. Lyhyellä noin 2-3 kuukauden tähtäimellä se olisi voinut olla tehokkaampi ratkaisu kuin valittu yksi harjoittelu ryhmä. Yksi ryhmä on antanut kaikille mahdollisuuden nousta SM joukkueeseen. Näin onkin tapahtunut. Ne jotka ovat itsensä laittaneet peliin ovat nostaneet kokoajan tasoaan ja vaikka se ei vielä riitä SM sarjaan niin aika tekee työtä sen eteen. Se, että osa kakkosjoukkueen runkoa ei osannut arvostaa tilaisuutta harjoitella parhaiden kanssa herättää kuitenkin kysymyksiä. 

B-junnujen tilanne

Pyrkivän kannalta on ensisijaisen tärkeää minkä tasoisia pelaajia nousee B junnuihin. Vertailun vuoksi -96 ikäluokka voitti vuotta nuorempana silloin kovan piirisarjan ylivoimaisesti sekä vuotta nuorempana EL sarjan ja oli mukana vuotta nuorempana myös F.U.N turnauksessa menestyen siellä Turun piiristä parhaiten. -96 ikäluokan panos seuran toimintaan on ollut merkittävä. Nousu SM sarjaan ja sen myötä tarjottiin -94 pelaajille hyvä kasvualusta ja tällä kaudella sitten -97 pelaajille sekä myös seuraan muualta tulleille kova tasoinen sarja. Tämän kauden jälkeen pyrkivän naiset tulevat olemaan entistäkin kovempi tekijä. Näillä näkymin valmiita naisten sarjaan nousijoita on ainakin 4-6. Kysymys kuuluukin tuleeko tilalle yhtä päteviä korvaajia? Eilisessä HJK ottelussa meidät ampui maanrakoon HJK/2 joukkueen pelaaja. Oli muuten sen tason pelaaja, että mahtuisi Turussa liigan avaukseen. Jokaisella toki on pätevä mielipide kaikkeen, mutta niin kauan kun pelaajamääriä ei Turun piirissä saada tuplattua ja varsinainen harjoittelu aloitettua 2-4 vuotta nykyista aikaisemmin on turha kuvitella, että kahdella joukkueella pelataan TBSM sarjassa. Se on kuitenkin edellytys sille, että pelaajatuotanto olisi riittävä pitämään Turussa liigajoukkue ja 1-2  hyvää divari-joukkuetta. B-junnujen harjoittelussa on näkynyt ajoittain vahvaa henkilökohtaista kehittymistä ja sitten välillä tulee notkahduksia. Peleissä on hyviä jaksoja kun  joukkuepelaaminen pysyy kasassa. Silloin myös pelaajat onnistuvat parhaiten. Sitoutuminen on se ensimmäinen asia mitä vaaditaan. Itse olen sitoutunut tekemään joukkueen kanssa kaikkeni koko kauden riippumatta miten joukkue pärjää ja riippumatta mistään ulkoisista tekijöistä. Yksilöiden ja joukkueen kehittämisen kannalta haaste on valtava. 

5/2013

Kohti parempaa tulevaisuutta

Vähän kerrassaan usko Pyrkivän tulevaisuuteen on vahvistunut. Uusien toimintamallien ja ajatusten juurruttaminen kestää aikansa ja useita muureja ja patoja pitää murtaa ennen kuin tarvittava energia saadaan kanavoitua toimintaan. Omissa toiveissa oli pyrkivään tullessa se, että B-tyttöjen ikäluokka olisi riittävän laaja ja tasokas, että siihen voidaan panostaa ja pelaajat voivat keskittyä pelaamaan omassa ikäluokassa. Kypsymään rauhassa kohti naisten edustusjoukkuetta. Kausi 2013 on tässä suhteessa ensimmäinen minun aikana kun naiset toimivat omillaan ja B-junnut omillaan. Toki jonkin verran pelaajia siirtyy tarpeenmukaan joukkueesta toiseen, mutta pakonsanelemia siirtoja ei ole tarvinnut tehdä. Jo viimekaudella motivoituneet -94 pelaajat saivat pelata innostuksensa mukaan sekä junnuotteluita että naisten pelejä. Kausi 2013 on -95 ja -96 syntyneille toinen vuosi TBSM sarjaa. Kovat junnupelit ovat edellytys naisten sarjaan siirtymiselle ja voi hyvinkin olla, että -96 ikäluokka pelaa ensikaudella jo naisten otteluita.

4/2013

Kausiennakko

Kausi alkoi marraskuussa avoimilla treeneillä ja C-tyttöjen liittymiseen joukkueen harjoituksiin. Avointentreenien kautta saatiin uusia innokkaita pelaajia useista seuroista. Joukkueen rakentaminen vaatii jatkuvaa työtä ja toimenpiteitä.

Fysikkaa

Joulukuussa panostettiin fyysiseen harjoitteluun toki palloa unohtamatta. Spinning, Bodypump ja futistreeniä. Vaihtelua kokonaisvaltaista treenaamista. Valmentajakin haki joulukuun uutta virettä reissuillaan. Tammikuun alusta lisättiin kaksi pallollista ja jatkettiin fysikkatreenejä. Varsinainen joukkueenrakentaminen alkoi näin ollen tammikuun puolenvälin paikkeilla. Mitään tasoryhmiä ei tehty, vaikka se jonkun mielestä saattoi olla väärä valinta. Voisin perustella pitkään miksi tasoryhmät eivät ole mun suosiossa, mutta se voisi olla vaikka yhden blogin aihe.

Goodbye ja nähdään taas pian

Kuten oli suunniteltukin kaksi pätevintä pelaajaa kasvoi liiga mittoihin ja heidät ohjattiin ns. eteenpäin Liiga joukkueeseen. Kriittinen vaihe omassa joukkueessa, kun hyvien pelaajien lähteminen jättää joillekin vähän orvonolon joukkueessa ja väistämättä treenien taso ja tempo tippuu joksikin aikaa, kunnes esiin astuu uusia kykyjä. Pelaajien siirtyminen jätti monenlaista hämmennystä, jota sitten yritettiin muiden taholta käyttää häikäilemättä hyväksi. Tämä ikävä välivaihe joukkueen rakentamisessa kuitenkin vietiin läpi kohtalaisen onnistuneesti. Valmentajan tehtävistä näkyvää on kenties vain 30% loppu on kokonaisuuden hallitsemista. Mielialojen lukemista, ympäristön toimenpiteisiin reagoimista, suunnittelua ja ennakointia moniin asioihin. Ajatukset pitävät olla hetkessä mutta samalla suunnittelujänne vähintään kaksi vuotta ja mieluinmin 3-4.

Pajulahti

Ensimmäinen pelillinen testitapahtuma oli Pajulahden kova kutsuturnaus. Jo ennakkoon oli pelaajille kerrottu, että vastustajien taso tulee olemaan kovempi, mitä olette koskaan kohdanneet. Näin myös kävi. Turnaus kuitenkin antoi vastauksia ja avasi pelaajien silmiä. Muutamat pelaajat löivät itsensä läpi ja nousivat avaukseen, jonka paikan ovat siitä alkaen pitäneet.

Kohti kauden avausta

Pajulahden jälkeen treenejä muutettiin pelitaitoja parantavaksi. Pienpelejä, pelipaikkakohtaisia rondoja. Treeneissä tempo nousi kokoajan ja olemme selvästi parantaneet omaa pelaamista.Sarjassa sitten nähdään onko vastustajat parantaneet vielä enemmän ja onnistummeko siirtämään tason sarjapeleihin.

Silmät auki

Sarjassa vastustajien taso ei tule tällä kaudella yllätyksenä. Pelaajat ymmärtävät, että saamme peleissä muutamia paikkoja, joista on tehtävä maali keskiarvolla vähintään joka kolmannesta maalipaikasta! Puolustuksessa, eikä edes keskikentällä, voi tehdä virheitä. Vastustaja rankaisee virheistä armotta. Jokaisen pelaajan on pystyttävä parantamaan vielä paljon, jotta pystymme tasapäisiin peleihin, siksi harjoittelemme pelipaikkakohtaisesti ja yksilöllisesti parantaen jokaisen suoritusta. Haaste on kova, mutta antoisa ja palkitseva, mikäli jokainen tähän sitoutuu.

Yhteenveto talvikaudesta

Talvikausi on mennyt nopeasti ja paremmin kuin koskaan. Pelaajia on ollut treeneissä ja olemme saaneet rauhassa toimia ja kaikki energia on voitu suunnata oman joukkueen tekemiseen. Joukkueessa on paljon potenttiaalia ja aitoa innostusta.