14.6.2012 EM-kisat, yksilöt vs. kollektiivi

Suomifutiksen uuden ideologian mukaan valmennuksessa pitää keskittyä yksilöihin. Puhutaan yksilökeskeisestä valmennuksesta. Yksilöstä kokonaisuuteen.

EM-kisat ovat täydessä käynnissä ja onkin mielenkiintoista seurata kisoja yksilökeskeisyyden näkökulmasta. Hollannilla on kenties kisojen parhaat yksilöt. Ongelmana vaan on, ettei jokainen voi olla samaan aikaan kentällä. Kun yksilö ajattelee enemmän itseään kun joukkuetta, se näkyy välittömästi ulkosena kehonkielenä, protestointina, ratkaisuina jotka onnistuessaan tuovat henkilökohtaista gloriaa epäonnistuessaan tappioita. Pelikurin puuttuminen johtaa väistämättä joukkueen menestys mahdollisuuksien vähenemiseen. Jokainen eripurainen pelaaja(yksilö) syö valmentajan voimia ja myös joukkuekavereiden. Energia ja keskittyminen menee väärään kohteeseen.

Tänään Italia kohtaa Kroattian. Italia on monen suosikki ja sillä on hyvät mahdollisuudet voittaa kisat. Suurin este mestaruudelle on yksilöt. Cassano ja Balotelli ovat maailmanluokan yksilöitä jotka voivat tehdä kentällä mitä tahansa. Ja nimenomaan paino sanoilla 'mitä tahansa'. Futiksella on kollektiivinen luonne ja pelaaminen perustuu siihen, että kaikki tietävät mitä joukkue kentällä pyrkii tekemään. Pelaajat, joista ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, näyttäytyvät perus katsojalle 'luovina' valmentajalle ja joukkueen muille jäsenille lähinnä ylimääräisinä ongelmina.

Italia joko voittaa tai häviää Cassanon ja Balotellin ansiosta tai heidän vuokseen. Todennäköisyys on 50%-50%.

Tähän mennessä parhaiten kollektiivisena joukkueena on onnistunut Espanja. Väheksyä ei voi Englannin suoritusta. Hodgson on lyhyessä ajassa onnistunut rakentamaan toimivan pelitavan joukkueelle. Englanti tuskin päästää montaa maalia ja tekee omat maalinsa joko vastahyökkäyksistä tai erikoistilanteista.

Joukkueen vanhat sotaratsut haluavat kruunun uralleen ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa joukkueensa eteen. Tyylillä ei ole väliä!