31.10.2012 Perse edellä puuhun

Tarina siitä kun hölmöläinen yritti rakentaa havuneulasista elävää puuta.

Lajianalyysi

Suomalaista futista yritetään kehittää tekemällä lajianalyysi, Siinä analysoidaan otteluita purkamalla ne atomeiksi ja sitten yritetään atomeita tutkimalla ymmärtää miten jalkapalloa huipputasolla pelataan ja miten meidänkin pitäisi pelata.

Toimintatavassa on suomalaisuuden ydin. Jos vaikka otamme vertailuksi vieraan kielen opiskelun ja käytön. Suomalainen tapa opiskella kieltä on se, että yritetään omaksua kielioppi täydellisesti ennen kuin uskallamme avata suumme ja tuottaa kieltä. Jalkapallon ymmärtämisen ja oppimisen kannalta otteluiden analysoimisessa on kysymys samasta ongelmasta: Vaikka osaisimme täydellisesti kieliopin, emme välttämättä tule ymmärretyksi.

Jos kielioppia käyttää metaforana niin voimme vielä ajatella, että jalkapalloa pelataan monella eri tyylillä, kielellä. Jos tilastoidaan ottamatta huomioon edes erilaisia pelityylejä niin lopputulos on yhtä sekava kuin, jos sotkemme eri kielten kieliopit keskenään!

Pelityylit ovat yksi asia. Niiden lisäksi pitäisi ottaa huomioon olosuhteet, otteluiden merkitys, sarjatilanne, ulosajot ym. kaikki nämä asiat vaikuttavat siihen millaista dataa saadaan.

Jos lajianalyysi pohjautuu useiden otteluiden purkamiseen pieniin osiin ja niiden pohjalta tehtyyn keskiarvoistettuun dataan, katoaa yhteys itse ottelu tapahtumiin. Lopputuloksena saamme kaikkien tapahtumien keskiarvoja, jotka antavat väärän kuvan itse tapahtumista.

Tilastot ovat seuraus, ei syy.

Otteluanalyysit

Kokonaan toinen tarina on analysoida ja tilastoida yksittäisen, esimerkiksi oman, joukkueen otteluita tai ammattimaisesti scoutata vastustajia. Videoiden pohjalta tehdyt analyysit antavat objektiivisen kuvan siitä, mitä ottelussa todella tapahtui. Yleensä pelistä jää päälimmäiseksi mieleen isot virheet tai onnistumiset. Mutun pohjalta voidaan sitten tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Löydökset

Datan kerääjät ja analysoijat kertovat meille ns. löydöksistä ja niistä tehtävistä johtopäätöksistä. Jos löydös on esim., että keskimäärin pelaaja käyttää aikaa pallon kanssa 1.7 sekunttia niin tämä johtaa helposti siihen, että valmentajat alkavat harjoituttamaan ja ohjaavat pelaajia käyttämään 1.7 sekunttia pallon kanssa. Todellisuudessa tilanteessa paras ratkaisu olisi käyttää joko 0.5 tai 3 sekunttia. Tämänkin tilastoitavan parametrin väärin tulkinta ei johda parempaan futikseen vaan päinvastoin tilaston tulkinta vähentää lajin ymmärtämistä.

Pelimallit

Jokaisessa maassa arvostetaan vähän omanlaista tyyliä pelata jalkapalloa. Toisissa maissa arvostetaan kikkailua toisissa raivokasta yrittämistä, jotkut arvostavat voittoa enemmän kuin miten se saavutetaan. Pelaamisen tyyli on siis osittain kulttuurisidonnaista. Tyyli rakentuu pelimalleista, jotka tuottavat erilaisia tapahtumia itse ottelussa. Tätä taustaa vasten voidaan ymmärtää, ettei jalkapalloa voida ymmärtää tilastojen kautta vaan pelityylien, pelimallien ja kulttuurin viitekehyksessä.

Dna

Jotta Suomi futis voisi kehittyä, meidän pitää ensin tunnistaa oma Dna:mme. Vain tunnistamalla millaisia ihmisiä olemme ja millaista jalkapalloa haluamme kotoisessa liigassa nähdä, voimme kehittää Suomalaista jalkapalloa kiinnostavammaksi. Vaikka pystyisimme lisäämään lajin kiinnostavuutta, se ei vielä takaa kansainvälistä menestystä.

Mixu

Mixu valmensi tepsiä vuonna 2007 ja sillä kaudella joukkueen katsojakeskiarvo oli pitkälti yli 5000. Mixu ymmärsi vuonna 2007 täydellisesti millaista futista Turkulainen katsoja haluaa nähdä. Dnat kohtasivat. Tuohon aikaan hänen oma valmennuksellinen kompetenssi oli vielä alhainen. Pelityyli ja pelimallit olivat yksinkertaisia, mutta viehättivät katselijoita.

Nykyään Mixu on A-Maajoukkueen valmentajana. Välillä tuntuu, että hän on kadottanut oman Dnansa ja juurensa. Mixu on avainasemassa siinä, että löytyy sellainen kehityspolku, jota pitkin kulkemalla Suomen futis kehittyy. Toivotaan, että osaamisen ja ymmärryksen kehittymisen seuraus ei ole se, että Mixu unohtaa juurensa.