Aikani Pyrkivässä

Aikani Pyrkivässä kaudet 2010-2012

Elettiin vuotta 2009. MaPS -94 jota valmensin, taisteli piirin mestaruudesta. Joukkue, joka edellisenä kautena oli viimeinen nousi vuodessa ohi Pyrkivän ja aivan Tepsin kantaan lopulta häviten maalierolla piirin mestaruuden tepsille. Tuossa MaPSin joukkueessa oli tämän päivän Pyrkivästä seitsemän pelaajaa. Parhaimmillaan Maskun pelaajia vieraili Pyrkivässä 12.

Reijon kanssa yhteistä historiaa

Olin seurannut Reijon valmennusta jo 90-luvulta ja otin hänestä paljon vaikutteita ja mietin, että jonakin päivänä olisi mukava valmentaa hänen kanssaan. Joku yhteys meillä oli koska Reijo pyysi mukaan sekä Pyrkivään, että Piirijoukkueen valmentajaksi.

Harkinta-aika

Syksyllä 2009 olin jo Pyrkivän -96 joukkueen valmennuksessa mukana, mutta lähinnä tutustuin toimintaan ja 'haistelin ilmaa'. Mietin, että voisko tämä olla mun juttu. Pelaajat olivat mukavia ja innokkaita harjoittelemaan. Yhdestä asiasta olin epävarma ja se oli haluaako tämä jengi voittaa otteluita vai onko sillä mitään väliä. Pyrkivän -96 pelasi piirisarjan viimeisen ottelun LiePaa vastaan ja voitolla joukkue olisi saavuttanut vuotta vanhempien sarjassa pronssia. Ottelussa pelaajat kuitenkin olivat täysin pihalla, eikä lopputulos tuntunut kiinnostavan ketään.

Johtoasema kuivui 1-2 tappioon. Se ei juuri ketään tuntunut haittaavan. Mietin silloin, että tämä oli tässä, mutta lopulta päätin pitää joukkueelle ensimmäisen palopuheen aiheesta voittaminen ja sen merkitys. Oikeastaan kysyin ja sanoin, että jos teitä ei voittaminen kiinnosta, niin minuakaan ei kiinnosta teidän valmentaminen. Pyysin pelaajia miettimään ja kertomaan vastauksen seuraavissa treeneissä. Olihan se varmaan jonkinlainen shokki kaikille. Joukkueenjohtajakin katseli altakulmien, et mitä ihmettä toi maalainen tulee tänne tuollaisia puheita pitämään.

Laatua

Jossain vaiheessa pelajat tekivät selväksi, että kilpajoukkueessa, kun ollaan niin kilvoittelu kuuluu asiaan. Pelaajat olivat joka tapauksessa Reijon johdolla harjoitelleet hyvin ja oikeita asioita. Taitoa oli ja kaikkea muutakin. Pikkaisen voitontahtoa niin uskalsin suositella Maskun tytöille liittymistä jengiin. Maskussa tästä tuli varsinainen sota. Aika liikuttavaa, että ihmiset, jotka ovat valmentaneet lähinnä jääkiekkoa väittivät olevansa parempi vaihtoehto kuin kaksi valmentajaa, joiden yhteinen kokemus futisvalmennuksesta oli jo tuolloin oli 55 vuotta.

Yhtä hämmästyttävää oli huomata, että Maskun edustusjoukkueen valmentaja kirkkainsilmin suositteli pelaajien vanhemmille pelaamista MaPSin naisten edustusjoukkueessa siis kun pelaajat olivat hädin tuskin 13 vuotiaita??? Tässä kohtaa oli jo pakko vastata vanhempien kyselyyn siitä pitääkö tämä paikkansa. Vastasin, että täysin edesvastuutonta toimintaa. Ei herra jumala mietin mielessäni, että täytyy olla valkulla itsetunto kovilla kun pelaajat lähtevätkin Karin matkaan.

Kilpailua pelaajista

Jeps siitä se lähti. Itselläni oli täysin selkeä visio, mikä on pelaajille se oikea paikka: Pyrkivä!
Jätin pelaajat miettimään itse minne haluavat siirtyä tai sitten olla siirtymättä. Lopulta pelaajat liputtivat Pyrkivän puolesta. Sini oli vielä epävarma, koska oli ilmaantunut kilpailevia tarjouksia.

Sen verran hyvin tunnen Turkulaisen valmentaja genreen, että jopa hävetti alkaa puhumaan oman valmennuksen puolesta. Lopulta Sinikin päätyi Pyrkivään ja tavallaan kaikki oli valmista legendaarisen TuPy -96 Mustat joukkueen synnylle.

Jotain enemmän

Aika nopeasti syntyi ajatus siitä, että meillä on sen luokan joukkue kasassa, joka tulee tekemään vielä historiaa. Piirijoukkueen ensimmäiset treenit olivat alkaneet ja into oli korkealla.

Itselläni oli syntynyt ajatus siitä, että tulemme ainakin piirijoukkueen kanssa näyttämään kuinka loistavaa futista tytöt pystyvät pelaamaan. Halusin pelaajien olevan ylpeä osaamisestaan.

Etelä-länsi sarjan karsinta syksyllä 2009

Piirisarjan jälkeen kohtalaisen välittömästi oli edessä ensimmäinen haaste EL-sarjan karsinta. Karsinnat pelattiin joulukuussa. Kyllä! jo vuonna 2009 palloliitto oli oivaltanut, että nimenomaan joulukuussa on tarkoituksenmukaista pelata futista, Suomessa. Ja tietenkään tepsin ei tarvitse osallistua, kun oli keksitty erittäin pätevä kaava, joka tämän todisti. Seuraavana vuonna kaava oli tietenkin muutettu, koska vastauksena olisi ollut Turun Pyrkivä.

Me emme olleet mitenkään valmiita pelaamaan joukueena vaan altavastaajana lähdimme kokeilemaan voimiamme vuotta vanhempien sarjassa. Tasuri SalPalle ei vielä kaatanut toiveita. Seuraava ottelu oli PaiHaa vastaan. Muistan sen hetken ottelussa kun vastustajan niska taittui ja joukkueen peli loksahti kohdalleen. Ottelu päättyi tasan 1-1, mutta se oli alku tulevaan nousuun.

Viimeisessä karsintapelissä ÅIFKta vastaan 4-1voitto ja maaliero ratkaisi meille EL-sarjapaikan.

Kausi 2010

Karsinnan jälkeen saimme harjoitella pari kuukautta rauhassa ja sitten alkoi EL-sarja, josta parhaat selviytyivät FUN lopputurnaukseen. Sarja alkoi kovimmalla mahdollisella eli PK-35 vastaan. Joukkueessa kuulemma pelasi muuan Melinda Koivula. Meitä vastaan hän ei pelannut, mutta hävisimme ottelun 1-2. Emme olleet kuitenkaan jyrän alla vaikka se pelko oli ennen ottelua. Kyse oli kuitenkin vuotta vanhemmista ja vieläpä yhdestä sen ikäluokan Suomen parhaimmasta joukkueesta.

Karsintaa käytiin kevät ja lopulta vasta viimeisen ottelun voitto FC Espoota vastaan tuli olemaan se ratkaiseva. Voitto meille ja pääsemme FUN lopputurnaukseen jo vuotta nuorempina! FC Espoon kohtaaminen oli myös valmennuksellisesti suuri oppi. Tähän otteluun lähdettiin ensimmäistä kertaa niin, että pelaajat olivat rentoja ja paineettomia. Tytöt pelasivat kuten treeneissa parhaimmillaan höntsää ja voitto 7-0! Vastustaja oli ennakkokaavailuissa samantasoinen joukkue. Jotain olimme oppineet valmennuksesta.

Piirisarjan voitti ylivoimaisesti, Turun Pyrintö, valmentajinaan eräskin Kati Raita. Hienoa, että nuorempi kilpakumppani tietää yli 100-vuotta vanhan seuran nimen? Kiitos ja kumarrus.

FUN lopputurnauksessa sijoituimme totta kai Turun piiristä parhaiten sekä taitokisassa, että varsinaisessa. Mitaliottelut jäivät maalin päähän.

Voitimme myös EL Superliigan ennen HJKta.

Kausi 2011

Kausi 2011 alkoi totta kai samantien kun olimme juhlineet vuoden 2010 mestaruutta.

Tällä kertaa piiri oli 'yllättäen' muuttanut sääntöjä ja kaavoja joten jouduimme karsimaan juuri voittamaamme EL sarjaan niin ja vielä samalla joukkueella?! Jeps näin meillä.

Päätimme, ettemme uhraa aikaamme otteluihin valmistautumiseen vaan keskitymme järkevään harjoitteluun. Tavoite oli myös päästä poikien sarjaan pelaamaan. Karsintoihin lähdimme erinomaisen huonosti valmistautuneena. Pelit sujuivat huonosti 'Ritaritukan' valmennuksessa ja muutama 'musta-vihreä-paitainen maskulainen pelaajakin oli ihan eksyneenä löydetty kupittaalta. Ettei vaan olisi se sama, jota oltiin kiivaan tavoiteltu jo muutaman vuoden?

Opiksi otettiin ja valmentaja kävi parturissa.

Loput karsintaottelut hoidettiin sen verran hyvin, että EL sarjaan päästiin mukaan. Oli kyllä hienoa pelata tammikuussa jäisellä kentälle lumimyrskyssä. Jeps taas pisteet palloliiton Turun piirille. Siispä EL sarjaan, kun meidän muut suunnitelmat oli jo torpedoitu.

EL-sarja

EL-sarja alkoi kolmella tappiolla. Siinä kohtaa monella oli hauskaa. Pyrkivän hauska-valmennus ei johda mihinkään, sanottiin. Koko talvi oltiin kuitenkin harjoiteltu hyvin ja kyse oli vain siitä, että saamme sen kaiken näkymään kentällä. Neljäs ottelu oli HJSää vastaan ja siinä ensimmäistä kertaa koko talven harjoittelu näkyi. Pelasimme mahtavaa futista! Lopputulos 6-1.Tämän ottelun jälkeen, joka pelattiin 25.4, hävisimme ensimmäisen kerran varsinaisella peliajalla vasta FUN lopputurnauksen Finaalissa elokuun alussa GBKlle. Toki Sparta Prahan rankkarikisan tappio pronssi ottelussa jäi harmittamaan. Se, että pelasimme Itävallassa tasan turnauksen voittajan Hoffenheimin kanssa, ei niinkään.

FUN lopputurnaus 2011

Joukkue oli kokenut kovia pelaaja menetyksiä kauden aikana ja meidän oli pyydettävä nuoremmista jopa neljä pelaajaa mukaan täydentämään joukkuetta. Myös valmistautuminen jätettiin minimiin. Edellisten vuosien talvikarsinnat kun tekevät kausista katkeamattomia ja pelaajien into vaan on rajallista. Meidän oli pakko ja järkevääkin antaa pelaajille kunnon kesäloma, jotta voimme taistella syksyllä noususta TBSM sarjaan. Olimme valmiita uhraamaan jopa FUN menestys mahdollisuudet. Odotuksiin nähden kaikki sujui hienosti ja selviydyimme finaaliin, jossa pelasimme parhaan ottelumme. Tällä kertaa kohtalona oli Hopea mitalit. Hävetä ei tarvinnut niitäkään.

B1 divari ja nousu TBSM sarjaan.

EL-sarjaa jatkoi käytännössä -97 ikäluokka ja me panostimme B1 divariin.

Aika selvää oli, että joukkueen koossa pysymisen takia tarvitsemme vuodelle 2012 TBSM paikan. Nousu oli siis todellisuudessa kaikkein tärkein tavoite. Kevään sarjassa olimme vasta testanneet pelaajia ja antaneet kaikille mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Syyssarjaan sitten oli tarkoitus kerätä joukkue, joka kykenee voittamaan.

Sarjasta muodostui odotetusti erittäin tiukka ja jokainen piste oli tärkeä. Yksi ratkaisu ottelu oli rakasta SalPaa vastaan.Olimme jo 0-2 tappiolla vastustajan pelatessa vain aikaa. Pelasimme varsin haluttomasti voitosta, mutta onneksi sentään riittävän moni oli valmentajan kanssa samoilla linjoilla ja tasuri revittiin väkisin. Toinen maali varsin kuvaava. Asta oli määrätty kärkeen ja hän ei omasta mielestään tiennyt, mitä pitää tehdä. Sanoin, että älä kysele. Kun sitten maalivahti pamautti pallon Astan kautta omaan maaliin, niin sanoin, et tuon takia sun pitää olla siellä. Puolet joukkueesta katsoi minua pelin jälkeen vihaisena, että mitä olin huutanut ja toinen puoli sitten ymmärsi pisteen merkityksen.

Sarja huipentui sitten karsintaan SIFiä vastaan. Kaksiosainen ottelu, jossa korostui virheetön pelaaminen. Pelaajat olivat tähän taisteluun valikoitunut kauden aikana. Tavoite oli selvä. Ensimmäisessä ottelussa saimme onnekkaan maalin ja selvisimme säikähdyksellä muutamasta tilanteesta. Astalla ja Sinillä meni nivelsiteet ottelussa ja Jutta pelasi maalissa kun Roosalla oli vielä tämä peli liikuntakieltoa. Voitto 0-1 antoi meille edun kotiotteluun.

Kotona sitten olosuhteet olivat hienot. Kaunis syyssää plus kuulutukset kunnossa. Juhlallista!

Kyllä Pyrkiväkin osaa ja nimetkin menee oikein. Ottelu oli jälleen äärimmäisen tasainen ja tiukin hetki oli Heidin loukkaantuminen. Pelasimme pitkään vajaalla ja vastustaja ehti jo tasoittaa kunnes Heidi 'pystyi' jatkamaan ottelua. Joidenkin pelaajien kentällä olo on riittävä tae voitolle. Sinin ja Astan nilkat olivat vahvasti teipattuna ja Heikku kesti juuri ja juuri ottelun loppuun. Vapauttava maali tuli vasta aivan viimeisillä minuuteilla kun Heta teki hienon hyökkäyksen jälkeen 2-1 voittomaalin. Kausi 2011 oli täysosuma. Nousu TBSM sarjaan oli valmis!

Kausi 2012

Kauteen 2012 lähdettiin välittömästi edellisen kauden päättymisen jälkeen. Ajatus oli, että joukkueelle oli heti näytettävä, että meillä on oma itsenäinen B-junnujoukkue. Aikaisempina vuosina, kun B junnut olivat lähinnä naisten edustuksen reservi. Tässä kohtaa seuran ja omat ajatukset erosivat jyrkästi. Sekä uusille, että vanhoille pelaajille, oli kuitenkin luvattu, että periaatteista ei poiketa. Naisten on tultava toimeen 90% omillaan ja me sitten autamme sen 10%.

Koska meillä oli toimiva joukkue ja sopivasti pelaajia, niin me emme tietenkään yhdistäneet treenejä naisten kanssa, naisille oli sen sijaan ovi auki meidän treeneihin aina. Samoin toiminnalliseen treenin mahdollisuus oli myös heillä. Edustus päätti kuitenkin treenata 3-5 hengen ryhmällä pyytäen lähes jokaisessa treenissä meiltä sitä 'yhtä' pelaajaa. En koskaan ymmärtänyt miten yksi pelaaja voi kaiken muuttaa. Aika turhauttavaa ja jopa stressaavaa tällainen turhanpäiväinen kyseleminen. Joka tapauksessa treenasimme koko talven hyvin ja monipuolisesti. Välillä tehtiin toiminnallista treeniä ja sitten spinningiä. Pelaajat nauttivat vaihtelusta suuresti. Myös -97 pelaajat olivat innokkaasti mukana ja tämä antoi heille hyvän pohjan syksyn B junnujen peleihin. Treenasimme rennossa tunnelmassa emmekä juuri pelanneet harjoitusotteluita lumen ja sohjon keskellä. Uskoin, että kovatempoiset pienpelit on talvella parempi vaihtoehto ja että peli kyllä saadaan kuntoon keväällä.

Treenipelit ja Heidin loukkaantuminen

Treenit sujuivat hyvin ja tuli aika alkaa kokoamaan peliä kasaan. Ajatus oli pelata 5-6 treenipeliä. Pelikirja oli monipuolistettu talven aikana ja kaiken pohjana oli pelinavaaminen ja puolustuslinjan aktiivinen pumppaaminen. Modernia aktiivista puolustuspeliä. Mutta sitten tapahtui se, mitä kukaan ei olisi toivonut, toisessa ottelussa Heidin polvesta meni eturistiside poikki ja kausi oli sitten siinä ennenkuin oli ehtinyt edes alkaa. Ei siinä ensimmäisenä todellakaan ajatellut joukkueen menestystä vaan Heidin epäonnea ja sen päälle vielä meidän Junnua, joka oli osallisena tilanteessa. Tämän jälkeen menikin sitten useita viikkoja asian käsittelyyn. Siinä sivussa treenattiin ja yritettiin rakentaa puolustusta uuteen uskoon.

Sarjakausi lähestyy.... Oletko valmis?

Sarjaan lähdettiin vain muutama harjoitusottelu takana ja TBSM sarjan vastustajat olivat jokainen meille täysin tuntemattomia. Emme olleet kovinkaan valmiina ja vastustajien taso oli täydellinen arvoitus. Lähtökohta oli, että minimitavoite on säilyminen ja jos kaikki menee ihan nappiin niin voimme taistella sijoista 4-5. Jokaisella kaudella pelin kehittyminen on noudattanut  samaa kaavaa: syksyä kohti taso nousee. Sarja lähti kuitenkin käyntiin super yllätyksellä kun voitimme HJKn vieraissa 4-1?! Olisimme olleet tyytyväisiä parin maalin tappioon, olihan vastustaja käytännössä Helsingin aluejoukkue. Bussissa oli iloinen ja vähän epäuskoinen tunnelma. Tavoitteita ei voitosta huolimatta lähdetty korjaamaan, vaan jalat pysyivät tiukasti maassa.

Paluu arkeen

Seuraavaksi tuli vastaan JäPS. Tuntematon joukkue valmentajaa ja muutamaa pelaajaa lukuunotamatta. 3-1 tappioon päättynyt peli antoi osviittaa jatkolle. Virheitä ei voi tehdä ja maalipaikat pitää käyttää, jos aikoo pärjätä. Tässä ottelussa myös tuli selväksi, ettei kaikkien meidän pelaajien taso ole riittävä. Näin se vaan menee.

Voitokkaan TiPS ottelun jälkeen oli edessä paikallis trilogian ensimmäinen osa TPSä vastaan.

Trilogian ensimmäinen osa

Ennakko kaavailluissa vastustaja on fyysisesti meitä huomattavasti edellä ja sitä kautta selvä ennakkosuosikki. Ottelun jälkeen muutama katsoja oli sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt harjoitella talvella enemmän fysiikkaa ja juoksua. Nopeuskestävyys on päivän sana ja Yo-Yo testit. Sanoin että me harjoittelemme futista emme yleisurheilua. Meidän treenit on riittävän fyysisiä ja sanoin myös, että jo seuraavassa ottelussa tulemme pelaamaan tasaisen ottelun. Ensimmäisessä ottelussa kävi juuri kuten oli odotettu taistelimme ensimmäisen tunnin 0-0, mutta kun jouduimme tekemään heikentäviä vaihtoja jäimme lopulta jalkoihin ja 0-2 kertoivat kaiken.

Uudelleen arvointia

Tepsi ottelun jälkeen pelasimme kaksi heikkoa peliä VJS ja PK-35 vastaan. Näiden otteluiden jälkeen muutimme ryhmitystä ja lähdimme pelaamaan varovaisemmin. Ryhmityksen muutoksen jälkeen peli parani huomattavasti. Puolustuspään virheet minimoitiin ja tämä antoi meille paremmat eväät taistella pisteistä. Hyvä esimerkki oli Honka-HooGeeta vastaan pelattu 1-2 ottelu. Vastustajalla oli kova ja kokenut kalusto vastassa, mutta taistelimme mainiosti jopa tasapelistä ottelun loppuun asti. HooGee ottelun jälkeen alkoikin sitten jo syyskierros. Totta kai olimme kevään kierroksesta saaneet oppia ja tunsimme vastustajat paremmin. Pienellä taktisella muutoksella taistelimme JäPSiltä pisteen. Voitto meni sivu suun viimeisillä minuuteilla tulleeseen rankkariin ja punaiseen korttiin.

Trilogian toinen osa

PK tappion jälkeen olikin toinen paikallisottelu. Koska ottelu pelattiin keskellä viikkoa vastustajalla oli tilaisuus kerätä kaikki mahdolliset vahvistukset mukaan. Katsomossa pyöriteltiin silmiä kun jopa Pyrkivän oma kasvatti Juliette Kemppi oltiin kutsuttu mukaan. Meidän ykköstykki Sini oli talentti-leirillä ja aika moni oli valmis lyömään vetoa, että Pyrkivän tytöt saa rumasti selkäänsä. Vastustajan lähes liigatason joukkue ei ollut yllätys, eikä se minua pelottanut, päinvastoin, olisin toivonut, että myös Julia olisi ollut kentällä. Ottelu kertoi harjoittelusta kaiken olennaisen. Fyysinen etumatka oli kesän aikana vesitetty ja meidän harjoittelu, mikä tähtää jalkapallotaitojen kehittämiseen, tuli esiin kaikessa. Parhaiten eron näki siinä, että Emilialla ei tullut edes kiire Even kanssa ja Alina jopa dominoi keskikenttää, vaikka ensimmäisessä ottelussa ei mahtunut kunnolla edes kokoonpanoon. Vaikka yksi lipsahdus maksoi pisteet niin tuskin kenellekkään jäi epäselväksi kumman joukkueen suunta on ylöspäin ja kumman alas.

Taistelua pisteistä

Peli kulki hyvin ja edessä oli joukko tasaisia otteluita. HooGeelle hävittiin 0-1 viimeisen minuutin maalilla. Tästä ottelusta voitto ei olisi ollut vääryys. TiPS sentään voitettiin toistamiseen ja sen voiton myötä tartuimme tiukasti sarjapaikkaan.

Ei maaleja

loppu kaudesta loimme huomattavasti maalipaikkoja, mutta vastustajan maali oli kuin noiduttu. Luotto oli kuitenkin niihin, jotka ovat aikaisemminkin maaleja tehneet.

Maalintekoa harjoiteltiin ja näytti, että on pienestä kiinni, että maaleja alkaa syntymään.

Alaloppusarja

Neljän joukkoon emme tällä kaudella selvitynyt, mutta vielä piti varmistaa sarjapaikka. Alaloppusarjaan saimme sarjassa kerätyt pisteet, mutta ilmeisesti maaliero vertailu olisi mennyt alaloppusarjan otteluiden perusteella. TiPSillä oli siis vielä oljenkorsi jos se voittaa kaikki kolme ja me häviämme. Siinä tapauksessa putoamme sarjasta. Kaikki oli mahdollista.

Jälleen kerraan korvaan kuiskuteltiin varmaa sarjapaikkaa meille. Varma on varmaa vasta kun se on matemaattisesti selvä peli. Edessä oli siis kolme ottelupalloa. Täysillä ilman kompromissia niin kauan kuin homma on selvä. Tässä kohtaa ei pelaajien tuntemuksia kysellä eikä mielipidettä. Pelasimme ensikauden sarjapaikasta!

Trilogin kolmas osa

Kuin tarjottimella saimme kohdata kolmannenkin kerran paikallisvastustajan. Tällä kertaa olimme jo ennakkosuosikkeja. Maalipaikat meille 14-1 ja maalit 0-0. Kun ei mene niin ei mene. Piste ja kaikille selväksi kumpi oli parempi viimeisessä kohtaamisessa.

Sarjapaikka säilyy

Kun TiPS häviää oman ottelunsa se varmistaa meille säilymisen! Käymme vielä näyttämässä heille tasoeron voittamalla hienolla pelillä 6-1. Sarjan päätöskamppailussa halusimme vielä osoittaa myös PK-35lle olevamme samantasoinen joukkue. Kaksi noloa virhettä ja tehottomuus aiheuttivat kuitenkin 1-2 tappion.

Tavoite saavutettu ja uudet haasteet

Sarjapaikan säilyttäminen oli tärkeintä. Nousu on aina vaikeampaa kuin sarjassa säilyminen!

Ensikaudellakin on Turun seudulla vaihtoehtoja pelata TBSM sarjaa.

Tältä erää oma kontribuutioni tyttöfutikseen jäi tähän. Mikään mahdottomuus ei ole, että palaisin futikseen ja Pyrkivään. Vaikka valmennuslinjassa oli ajoittain erimielisyyksiä seuran kanssa, niin olen kiitollinen kolmesta kaudesta, jolloin sain valmentaa piirin parhaita junioreita sekä kurssittaa itseäni paremmaksi valmentajaksi.

Suuret kiitokset pelaajille, vanhemmille, joukkueenjohtaja Tiinalle ja huoltaja Juhalle. Meistä tuli mahtava tiimi!

Kiitokset myös JPlle! Arvostan korkealle panostasi Pyrkivän ja naisfutiksen eteen. Olosuhteet ovat haastavat. Jonakin päivänä kenties jatkamme yhteisellä visiolla.

Unohtaa ei myöskään pidä Reijoa, jonka ansiosta sain mahdollisuuden valmentaa Pyrkivässä ja Piirijoukkueessa. Yhteinen aika oli antoisa ja haastavaa. Varmasti opimme molemmat toisiltamme todella paljon! Ja olimmehan kerran samaamieltäkin. Se oli se kerta kun näimme toisissamme Suomen parhaat valmentajat :D

Ja sitten myös kiitokset Mikalle, joka tuli tällä kaudella avuksi valmennukseen ja antoi itselleni mahdollisuuden reissata Barcelonassa oppia hakemassa. Ehkä jonakin päivänä taas tiemme kohtaavat.