Aikani Valmentajana Turussa

Intohimosta, Kiirastulen kautta hiipuvaan hiillokseen

Tarina siitä miten Turkulainen futis genree sammutti yhden valmentajan intohimon, vei voimat ja kiinnostuksen panostaa valmennukseen.

(Onneksi ei sentään kokonaan)

Aikaisempi juttuni aikamatka pallon kanssa nivoi yhteen historiani ja nykyisyyden. Huomasin kuinka monessa elämänvaiheessa jalkapallo on ollut osa elämääni. Välillä futis on vaipunut unhoon vuosiksikin. Usein olen ajatellut, että futis on taakse jäänyttä aikaa.

Vaikka elämässä on ollut aina paljon muutakin kuin futis, niin ne hetket, jotka olen viettänyt futiskentällä, ovat antaneet paljon suuremman mielihyvän, kuin mikään muu asia. Muistan vuoden 1976 kun olimme Norway Cupissa. Vietimme turnauksessa viikon. Käytännössä elimme 100% futarin elämää. Aamusta iltaan vain futista. Muistan kun ajattelin et hitto kun vois elää aina näin.

Tuosta turnauksesta on kulunut jo aikaa, mutta se tunne ei koskaan unohdu. Tuon turnauksen jälkeen elämä on soljunut kohtuullisen normaalia kaavaa noudattaen aina vuoteen   2008. Melkein kaksikymmentä vuotinen IT-ura jäi taakse ja vihdoinkin oli aikaa itselle ja sellaisille asioille, joita olin aina haaveillut tekeväni 'sitten kun'.  Sopivasti olimme lähdössä MaPS -94 tyttöjen kanssa Örebro turnaukseen. Tuloksellisesti ei ollut mitään suurta odotettavissa, mutta pelaajille turnausmatka oli toiveiden täyttymys. Turnauksen aikana koettiin niin voittoja kuin tappioitakin, tunneskaala käytiin läpi. Paluu matkalla katselin EM-finaalin Espanja-Saksa. Suurin osa katselijoista oli Saksan puolella enkä voinut sitä mitenkään ymmärtää. Sisälläni kiehui punainen raivo, La Furia Roja! Se ristiriita miten näen futiksen ja miten muut sen näkevät oli jälleen ilmeinen. Onneksi sentään Espanja voitti ottelun ja pääsin tuulettamaan Espanjan, La Furia Rojan, EM kultaa vääräoppisten harmiksi. Taisin jopa iloita sitä huutamalla kovaan ääneen, että Espanja voitti, Futis voitti, elämä voitti. Viva La Espana! Olisin voinut vielä jatkaa kisojen tunnuskappaletta mukaillen "Can You Hear Me". Selkäni takana, joku supisi jo tuolloin Espanjan 'turhistasyötöistä'.

Kun turnauksesta oltiin kotiuduttu niin kelasin matkan mielessäni enkä voinut välttyä kokemasta samaa mielihyvää kuin 1976 Norway Cupissa. Se henkinen tyydytys, jonka sain siitä viikosta, jolloin nukuimme sentin paksuisella patjalla koulun käytävällä, herätti taas miettimään elämäntarkoitusta. Elämällä tuntui taas olevan jotain merkitystä!

Haavitoiminta alkaa

Kun joku loppuu niin se antaa tilaa uudelle. Näin tälläkin kertaa. Piirin toiminta oli tullut jonkin verran tutuksi kun olin sentään jo yli kymmenen vuotta valmentanut. Varmasti odottelin toiveikkaana, että jonakin päivänä piiristä tulee kutsu piiri tms toimintaan. Poikapuolen valmennettavani olivat niittäneet mainetta vuosia ja olivat vuodesta toiseen taitokisojen palkintopallilla sekä muuten kaikkien tiedossa. Kuvittelin, että piirissä asia noteerattaisiin.

Ei se kuitenkaan ollut asia, jota mietin päivittäin. Elämä oli hektistä ja seurajoukkueen valmennus ihan tarpeeksi.

Loppukesästä 2008 sain mieluisan soiton Reijolta. Tunsimme toisemme valmennuksen kautta ja silloin tällöin ajattelin mielessäni, että hänen kanssa voisi, vaikka valmentaa yhdessä. Kun sitten Reijo ehdotti, että lähden hänen kanssaan Piirijoukkuetoimintaan, sitä ei tarvinnut kauaa harkita. Itselläni oli sellainen ajatus, että tämän parempaa kombinaatiota ei Turun piiristä löydy. Reijon monialainen kokemus ja siihen oma spesiali osaaminen, Vision Training. Voittamaton yhdistelmä. Olin varsin hämmästynyt, kun kuulin kuinka paljon minun valintaani vastustettiin jo silloin. Tuntui, että suurimmalla osalla oli jo, joku mielipide minusta, vaikka en ollut käsipäivää sanonut kun muutamalle. Ajattelin, että antaa koirien räksyttää.

Myöhemmin olen oppinut useita sanontoja, jotka ovat tulleet Piirijoukkue toiminnan aikana lihaksi kuten esim "Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa kateus voittaa kiiman". So True!

Alkutaival

Vuosi 2008 ja 2009 vuoden ensimmäinen puolisko sujui reissatessa ja ikäluokkaan -96 tutustuessa. Tapahtumia oli silloin tällöin ja se sopi mun elämäntilanteeseni. Toteutin unelmiani ja nautin elämästä. Loppu kesästä 2009 energia taso ja innostus valmentamiseen alkoi olla optimaalinen Piirijoukkue toiminnan ja Pyrkivän -96 ikäluokan valmennukseen.

Piirijoukkuetoiminta 1. vuosi

Oma uskoni tyttö-ja naisfutikseen oli vahvistunut Amerikan reissulla ja olin odottanut vaan tilaisuutta toteuttaa kaikki ne visiot, joita oli mieleen kertynyt. Tavoitteet olivat kovat. Emme niinkään ajatelleet, että voitamme Piiri Cupin, vaan tavoitteet olivat paljon ylevämmät. Ensimäinen tavoite oli saada jokainen pelaaja uskomaan itseensä ja siihen, että tyttöfutis on vähintäänkin yhtä hieno juttu kuin poikien futis. Tavoite oli nostaa koko piirin tyttöfutiksen taso uusiin sfääreihin. Halusimme, että jokainen pelaaja on ylpeä osaamisestaan ja kehua pelaavansa hienoa futista. Oli valtava palo ja halu näyttää epäilijöille, että tyttöfutis ei ole VAIN tyttöfutista vaan jotain paljon enemmän.

Emme halunneet poimia vain parhaita sen hetkisiä suorittajia, vaan kutsuimme lähes jokaisen, joka vähänkään halusi mukaan. Kun haavien joutavista testeistä ei tarvinnut välittää niin ensimmäinen vaihe oli se, että opetimme pelaajat nauttimaan pelaamisesta ja rohkaisimme heitä yrittämään aina uusia ja haastavampia juttuja. Pelasimme pienpelejä ja harjoittelimme näkemään koko kentän. Pelaajista tuli kerta toisensa jälkeen rohkeampia ja fiilikset olivat korkealla. Vaikka ulkopuolisten silmissä pidimme vain hauskaa, niin toimme kokoajan lisää sisältöä pelaamiseen ja pelaajien taipumukset ja vahvuudet alkoivat hahmottua.

Peli parani ja yksilöt alkoivat erottua joukosta. Yksilöistä nousi myös esiin pelaajia, jotka olivat tiettyen pelipaikkojen osaajia. Tätä kautta harjoitteluun tuli pelipaikkakohtaista ohjausta, joka nivottiin yhteen joukkueen pelaamisen kanssa.

Lahjakkaat pelaajat 

Aika nopeasti tuli sellainen käsitys, että vanhemman ikäluokan valmentajat näkevät meidän pelaajat parempina kuin omansa. Alkoi kummallinen piirijoukkuiden ikäluokkien välinen värväystoiminta. Meille oli päivän selvää, että pelaajat pelaavat siinä ikäluokassa, minne he ikänsä puolesta kuuluvat. Vanhemman ikäluokan valmentajat olivat kuitenkin niin ihastuneita näihin, 'tekee-kaiken-oikein' talentteihin, etteivät enää saaneet silmiään heistä irti. Asiasta päätettiin monen monituista kertaa, ettei pelaajat siirry vanhempaan ikäluokkaan. Parhaimmillaan pelaajien päätä yritti käännyttää lähes kymmenen valmentajaa/toimijaa.

Kuin käärmettä pyssyyn-sanonta kuvaa tätä toimintaa enemmän kuin hyvin.

Me olimme rakentaneet joukkuetta huolella vuoden verran. Prosessia voisi verrata tiilitalon rakentamiseen. Meillä, jokaisella pelaajalla oli roolinsa ja paikkansa joukkueessa. Rakensimme  peliä tiili kerrallaan, vaihe vaiheelta. Koko tämän prosessin oli tarkoitus kestää kaksi täyttä kautta. Kaikki tähtäsi siihen, että hyvällä joukkuepelillä saamme jokaisen pelaajan näyttämään hyvältä. Tästä seurasi ensimmäinen oppiriita: kollektiivi vs. yksilö. Viimeiset vuodet ja Espanjan menestys on vaan vahvistanut kollektiivin merkitystä Suomessa sen sijaan ollaan lähdetty yksilökeskeisen valmennuksen kelkkaan. Tämä tie on kuljettu loppuun jo esim Ranskassa. 

Koko tämäkin episodi on kuvaavaa Turkulaisessa futiskulttuurissa: aina aidan takana oleva niitty on rehevämpi ja naapuriseuran pelaaja on parempi kuin oma. Jos kaikki se energia, mikä käytettiin näiden kahden pelaajan maanitteluun olisi käytetty oman joukkueen valmentamiseen niin tulos olisi ollut kaikkien kannalta parempi. Toisen pelaajan ylipuhuminen jäi aivan turnauksen aattoon, joka oli omiaan vaikeuttamaan meidän valmistatumista omaan turnaukseen. Olimme koko kevään pelanneet parhaimmillaan loistavaa futista, mutta se ei tuntunut ketään kiinnostavan. Kaikki tarmo keskittyi siihen miten saadaan juoniteltua nämä kaksi Uber talenttia omaan joukkueeseen. Tämän juonittelun seurauksena kahdelta -95 talentilta vietiin mahdollisuus Piiri Cup näyttöihin. Tällä kaudella nämä molemmat -95 piirijoukkueesta pudotetut pelasivat täydet minuutit TBSM sarjaa.

Totta kai nämä viime hetken poissaolot häiritsivät joukkueen valmistautumista, mutta lopulta selviydyimme finaaliin. Pelin taso oli ajoittain lähellä meidän parasta, mutta ihan siihen laatuun, mihin pyrimme, emme päässeet.

Turnauksesta jäi hyvä fiilis ja seuraavaksi kaudeksi jäi tavoiteeksi pelata entistä paremmin ja kenties voittaa turnaus. Pelaajat eivät olleet pettymys vaan toimijat ympärillä. Kermankuorimis menttaliteetti ja seläntakana suhmuroinnista saatiin esimakua. Osa siitä vuoden työstä valui hiekkaan.

Piirijoukkuetoiminta 2. vuosi

Piiri Cupin jälkeen palasimme seurajoukkueen toimintaan. Ensimmäinen merkittävä tapahtuma Piirijoukkueen kannalta oli FUN lopputurnaus. Olimme turnauksessa vuotta nuoremmalla joukkueella ja mitään menestyspaineita ei meillä ollut. Samassa majoituksessa oli myös paikallinen ylpeys mukanaan vanhempia tyttöjä. Pyrimme olemaan omissa oloissa ja pelaamaan omat pelimme muita häiritsemättä. Oman joukkueen kanssa oli tarpeeksi haastetta kun paikanpäällä iski vatsatauti-epidemia. Pelaajat ja taustat eivät juuri saaneet nukuttua. Itsekkin vietin yhden yön pelaajan kanssa sairaalassa. Muutama pelaaja jouduttiin kotiuttamaan heti ensimmäisen yön jälkeen. Korviin alkoi kantautua myös ikäviä juttuja siitä miten tämän paikkakunnan ykkösseuran pelaajat örvelsivät ja terrorisoivat joukkueemme pelaajia. Yritimme kaikkemme, ettemme olisi samaan aikaan esim syömässä tai muuten liikkuisi niin, että joudumme kohtaamaan heidät. Sijoitusotteluissa sitten ikäväksemme jouduimme ko. joukkueen kohtaamaan. Vierasjoukkue pääsi johtoon ja linjansa mukaisesti alkoi sen päiväinen örvelötuuletus urheilurintsikat päällä. Täysin asiatonta käyttäytymistä, mutta meidän pikkutytöt pitivät päät kylmänä ja veivät lopulta ansaitun voiton. 
Vaikka koko ottelun pelaajat olivat olleet tölvinnän kohteena niin he käyttäytyivät tyylikkäästi myös voiton hetkellä. Itsekkään en asiaa jäänyt kommentoimaan vaan pyörittelin lähinnä päätäni ja mietin millaisen kasvatuksen tämä porukka on saanut.

Örveltäminen ei kuitenkaan jäänyt tähän vaan pikemminkin kiihtyi. Sitä kaikkea mitä majoituksessa tapahtui en viitsi lähteä avaamaan, mutta sen voin, että viimeisessä sijoitusottelussa osa tuon joukkueen pelaajista tuli kentänlaidalle kannustamaan Iisalmen ylpeyttä Klubi-36 joukkuetta, joka pelasi meitä vastaan. Riemulla ei ollut rajoja kun Klubi sitten voitti meidät rankkarikisassa. Paikallisylpeyden pelaajat juhlivat kuin turnausvoittoa.

Voihan olla, että olen aika herkkä reagoimaan tämän tyyppiseen käyttäytymiseen. Kyseenalaistin tämän käyttäytymisen ja ilmaisin sen joukkueen valmentajalle, joka oli samaa mieltä. Valmentaja ymmärsi asian, mutta keskustelun kuullut pelaajan isä naureskeli lähinnä asialle. Ilmoitin yks'kantaan mitä mieltä olin asiasta. Ilmaisin suoraan, että mielestäni käytös oli ala-arvoista perseilyä. En jäänyt pyytelemään anteeksi mielipidettäni. Miten kukaan voi kuvitella, että näiden joukkueiden pelaajat koskaan voisivat pelata samassa seurassa ja joukkueessa? Palaan tähän kappaleessa -yhteistyö Turussa.

Ilmeisesti tätä episodia käsiteltiin pitkään joukkueen kesken ja se saatiin näyttämään siltä, että minä olin suurin syylinen tähänkin asiaan. Olen Turun aikana usein huomannut, että joitain seuroja ei saa, eikä uskalleta arvostella, ei vaikka olisi aihetta. Kyseinen seura oli sydän juuriaan myöten sydämmistynyt kun olin kehdannut arvostella heidän pelaajien käyttäytymistä.   Normaali reaktio Turussa olisi ollut kääntää toinen poski ja pyytää anteeksi. Valmentajan tehtävä on suojella omaa joukkuetta eikä siinä lähdetä nöyristelemään.

Kiirastuli

FUN episodin jälkeen piirijoukkuetoimintaan tuli säröjä. Minuun kohdistui henkilökohtainen vaino, joka loppui kuin seinään vasta toisen Piiri Cupin jälkeen. Tuo vaino näkyi ensin lähinnä pienenä kiusantekona ja provosointina. Kuulin myöhemmin, että oltiin tehty sellaisia päätöksiä, että aina kun voidaan jostain valittaa niin valitetaan ja yritetään saada minut pois piirin toiminnasta. Toiminta oli erittäin määrätietoista. Piirijoukkueen toiminnasta tuli pakkopullaa. Kukaan ei ollut kiinnostunut itse toiminnasta vaan ainoastaan siitä, että minut saadaan syrjään. Henkisesti oli vaikea luopua projektista ja vielä vaikeampaa oli jatkaa ja antaa pelaajille kaikki osaaminen tapahtumissa. Lisäksi tapahtumista piti ottaa maksu ja olimme siinäkin puun ja kuoren välissä. Olisimme halunneet pitää edelleenkin suurempaa rinkiä, mutta  käytännössä sekin oli mahdotonta. Tapahtumat harvenivat ja itselläni oli erittäin vaikea antaa pelaajille niitä valmennuksen helmiä, joita olisi ollut tarjolla. Monet pelaajat olivat myrkytetty omassa seurassa ja heille oli myös kerrottu, ettei minua kannata kuunnella, että kohta saadaan uusi valmentaja.

EL/FUN esikarsinta

EL-karsinta huipentui viimeisiin otteluihin. Tavoittelimme paikka EL-sarjaan, joka toimi samalla FUN karsintana. Karsinnan ajankohta oli haasteellinen ja meidän mielestämme koko systeemi oli huonosti futista palveleva. Naapuriseurasta karsintaan osallistui kaksi joukkuetta. Pidin sitä aika kummallisena ja ilmeisesti sen tarkoitus olikin vain meidän kiusaaminen. Sanoin heti kun asia tuli esiin, että seura tulee pelaamaan keskenäisen ottelunsa viimeisenä. Piirin olisi pitänyt välittömästi määrätä saman seuran joukkueet pelaamaan keskenään ensimmäiseksi. Näin on toimittu muissa piireissä.  Kun kierroksia oli enää muutamia jäljellä lähtein piiriin sähköpostin, jossa toivoin, että saman seuran keskinäinen ottelu pelattaisiin ennen meidän kohtaamista.

Perusteissa toin esiin sen, että jos näin menetellään kenenkään ei tarvise jälkeenpäin epäillä, että kyseessä olisi epäkilpailullinen ottelu. Ainoastaan yksi viesti, jonka lähetin kilpailupäällikölle.

Kilpailupäällikkö teki omat johtopäätöksensä ja lähetti seuraan kirjeen, jossa muistutettiin säännöistä. Tästä kirjeestä seura sai aiheen sydänjuuriaan myöten pahoittaa mielensä. Turussa ei selvästikään olla totuttu siihen, että joku toinen seura ja joukkue pitää puoliaan.

Tavoitteeni oli kuitenkin vain ja ainoastaan välttää jälkeenpäin käydyt spekulaatiot, ettei kenenkään tarvitse epäillä esim. sopupelin mahdollisuutta.

Jokatapauksessa asia ei tietenkään jäänyt tähän, vaan minut kutsuttiin piiriin kuultavaksi, koska  toimintani (siis yksi sähköposti kilpailupäällikölle, joka kuuluu kirjesalaisuuden piiriin) oli herättänyt 'närää'.

Piirin kuulemistilaisuudessa asia käytiin läpi ja todettiin, etten ole tehnyt mitään moitittavaa. Vaikka asia käsiteltiin piirissä normaalisti ja oikeudenmukaisesti, niin se ei valittajia tyydyttänyt. Kysymys oli järkyttävästä arvovalta tappiosta. Mielivalta ei tällä kertaa voittanutkaan!

Tavoite oli vain ja ainoastaan saada minut pois piirijoukkuetoiminnasta. Piiri toimi kuitenkin asiassa suoraselkäisesti ja oikeudenmukaisesti.

Jos olin tähän asti ollut kuin löysässä hirressä niin tämän jälkeen silmukka vaan kiristyi piirijoukkueen valmentamisen osalta.

Piiri Cup 2011

Käytännössä emme pystyneet valmistautumaan turnaukseen mitenkään. Tai siis valmistautumisen taso oli kuten muilla parhaimmillaan. Monet seurat odottivat peloissaan miten kaikki se negatiivinen toiminta taustalla olisi vaikuttanut pelaajavalintoihin. Me emme kuitenkaan olleet niin pieniä ihmisiä, että olisimme jättäneet pelaajia pois siksi, että heidän taustat olivat terrorisoineet toimintaa määrätietoisesti koko vuoden.

Viime hetkellä sitten tuli tieto, että kolme avauksen pelaajaa ei tule ensimmäiseen otteluun riparijuhlien takia. Ensimmäinen ottelu oli Uusimaata vastaan ja varmasti menestymisen kannalta tärkein. Pohja oli jo ennen yhtään peliä syöty. Jäljelle jäi valinta jättääkkö pelaajat kokonaan pois vai ei. Jälleen kerran piirijoukkue toiminnassa jouduin Lose-Lose tilanteeseen.

Yksikään arpa ei voita. Oli pelkästään hävittävää. Menestys mahdollisuudet olivat syöty. Enää oli kyse miten tappiot minimoidaan. Suuret haaveet loistavasta pelaamisesta oli unohdettu.

Reijo leikki lastenlasten kanssa ja itse yritin hallita tilannetta kaiken sen vitutuksen keskellä. Sinin tavoite oli voittaa maalintekijäpörssi ja se oli hyvällä mallilla. Ja kuin tilauksesta 'tarkkailija' tulee ja ehdottaa, että siirrän hänet toppariksi! Hetken aikaa löi niin sanotusti tyhjää. Mielessä pyöri kysymys, että ettekö oikeesti ymmärrä kuinka paljon tämän eteen on töitä tehty. Kolmannessa ottelussa voitamme Tampereen loistavalla pelille 14-1. Sinille 7 maalia! Turnaus historian suvereeni ennätys! Ottelun jälkeen sain tekstiviestin: tulos hieno, sujuiko peli? Siis jos lopputulos on 14-1 Piiri Cupin yläsarjassa niin sujuiko peli?

Mielessä pyöri kaikenlaisia vastausvaihtoehtoja yksi oli: Sini pelas topparina ihan ok teki 7 maalia. Mutta jätin vastaamatta.

Päätimme turnauksen 3. sijalle. Neljä pelaajaa All Starsiin, paras toppari, paras maalivahti, turnauksen paras pelaaja ja paras maalintekijä. All Stars valinnat takasivat heille paikan ensimmäiseen maajoukkue tapahtumaan Walesiin.

All Stars valinnat ja sijoitus näissä olosuhteissa oli kuin Maailman Mestaruus.

Minulle voitto oli päästä perille Turkuun! Voitto oli myös olla mukana loppuun asti.

Yhteistyö viritykset

Vuoden ajojahdin jälkeen on monella varmasti yllätys, että ensimmäinen asia, johon halusin tarttua on seurojen välinen yhteistyö ja Lippulaiva joukkeen liigapaikan varmistaminen.

Jo keväällä oli piirin toimesta kutsuttu kokoon palaveri, missä yhteistyön mahdollisuuksia oli kartoitettu. Kutsujan sekä osallistujaluettelon nähtyäni jo tiesin, ettei palaverista synny mitään edistystä. Niin kauan kuin samat 'pierut' asioita pohtivat ei synny muutosta. Ei missään! Kyseinen palaveri on oiva osoitus siitä sisäsiittoisesta toiminnasta mitä Turussa on.

Paikalle kutsutaan aina täsmälleen samat 'pitkänlinjan-arvokasta-työtä-naisfutiksen-kanssa-tehneet-toimijat'.

Joka tapauksessa päätin laittaa itseni peliin. Lippulaivan tilanne naisten liigassa oli heikko. Turku tarvitsee myös naisissa liiga joukkueen ja nyt se paikka oli uhattuna. Kaikesta näki, että joukkue on vaarassa pudota. Ehdotin palaveria lippulaivan kapteenin kanssa. Palaveri saatiin aikaan ja se alkoi mielenkiintoisesti kun vastapuolen ensimmäinen kysymys oli: "sä varmaan vihaat mua"? Kysymys paljasti sen miten hän itse olisi minun sijassani ajatellut hänestä. Vastasin, ettei minulla ole tunne suhdetta häneen. Ymmärrän, että hän toimi kuten toimi. Tai siis en ymmärrä, mutta ei se minulle ollut ongelma. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Erilaisuus pitää hyväksyä.

Seuraavaksi ripitettiin minun ja Reijon toiminta noin yleensä. En ollut ihan perillä, että mitä pahaa me olimme tehneet. Olin tullut tarjoamaan Turun piirin parhaat pelaajat heidän avuksi, jotta saadaan liiga paikka säilytettyä. Uskoin, että lopulta jokainen haluaa Turun piirin naisfutiksen parasta. Tämän palaverin jälkeen en ole enää yhtä vakuuttunut.

Lopulta kausi päättyi onnellisesti ja Liigapaikka säilyi Turussa. Korostan, että paikka säilyi nimenomaan Turussa. Joukkue liigassa palvelee koko Turkua ja lähialueita. Oli joukkueen nimi sitten FC Åbo tai Turku United niin, päivän selvää on, että se tarvitsee jokaisen potenttiaalisen pelaajan. Vastavuoroisuutta tarvitaan.

Yhteistyöstä

Tässä kappaleessa oli tarkoitus kertoa toimintasuunnitelma, toimenpiteet, reunaehdot, yksityiskohtainen malli, miten kannattaisi toimia, jotta saadaan piirin tyttöfutis nousuun kestävällä tavalla. Vaikka uudenlainen ja toimiva konsepti olisi helposti esitettävissä niin en koe olevani sitä velkaa Turun Piirille tai muillekaan toimijoille pikemminkin päinvastoin.

Viittaan kuitenkin tämän jutun ensimmäisiin riveihin. Kiirastulen Passion ja desire on sen verran hiipumaan päin, että tällä hetkellä ainoastaan commitment on jäljellä. Commitment on kuin hiipunut hiillos, joka odottaa oikeaa henkäystä, mikä sytyttäisi uudelleen Passion ja desiren.

Toimintaympäristön määrittelystä

Turkulaista jalkapallo ympäristöä määrittelee A) vanhat jäärät B) noviisit C) turistit

A) vanhat jäärät ovat sellaisia jotka ovat mukana toiminnassa tavan vuoksi, futiksesta on tullut heille elämäntapa, mukana oleminen on tärkeämpää kuin toiminnan kehittäminen B) noviisit, nämä innokkaat uudet kyvyt, jotka ovat uineet sopivien ihmisten liiveihin. Sopivasti samaa mieltä oikeiden ihmisten kanssa hymykuorrutuksella avaa ovia C) turisit ovat niitä jotka Moneyball kuvailee seuraavasti: "not every think he knows computer but everyone who have seen football thinks he knows everything about football." Turistit ovat vahingollisia, jos heidät otetaan mukaan päättämään asioista. Viimeisen kolmen kauden aikana Turun futiksen päätöksistä 90% on turistien tekemiä.

Ethän pahastunut?

Tämä juttu on puhtaasti fiktiivinen ja subjektiivinen tarina omakohtaisista kokemuksistani ajastani Turun futiksessa. Jos joku muukin kuin minä koen tulleeni loukatuksi niin otan osaa. Tiedän tunteen.

Kontribuutio

Oma toimintani jättää aina jälkensä. Turha on kuitenkin kuvitella, etten myös käyttäisi aikaa itsetutkiskeluun. Olen myös miettinyt omaa tilannettani valmentajana. En jaksa uskoa että tässä politikoinnin ja suhmuroinnin ympäristössä minulla olisi mitään käyttöä. Ja tuskinpa mitään laadukasta yhteistyötä edes halutaan saadaan aikaan. Oma etu ja lyhytnäköisyys estää laajan seurayhteistyön. Tarkoituksellisempaa on pitää omista poteroista huolta. Uskon, että jatkossakin kaverit jakavat hommat keskenään hyvä-veli-verkostossa. Turuntauti, joka pesii yritysmaailmassa ja politiikassa on valloillaan myös futkisessa. Niin kauan kuin työpaikkoja ja valmentaja pestejä ei täytetä avoimellahaulla ja kompetenssin mukaan on turha odottaa suunnanmuutosta Turkulaisessa naisfutiksessa.

Monen pettymykseksi oma kontribuutioni on jatkossakin seurajoukkueen valmentaminen. Se vastavoima mikä pitää uljaan Kiirastulen liekeissä on jatkossakin pelaajat, joiden ansiosta valmennusta jaksaa tehdä.

The Day One

Mikäli tätä blogia ei politrukkien toimesta poisteta niin seuraava osa trilogiaa on ajanjaksosta joka alkaa astuttuani Katalonian maaperälle vuoden 2012 alussa.