Cul De Sac

Cul-De-Sac

Tuskin mikään käsite kuvaa yhtä tarkasti elämäni viimeistä puolta vuotta kuin Cul-De-Sac, tie ilman ulospääsyä, umpikuja, pattitilanne, tilanne, joka ei voi kehittyä paremmaksi.

Ulospääsy umpikujasta on kuitenkin varsin helppo ja looginen: voi yksinkertaisesti kääntyä ympäri, kävellä seuraavaan risteykseen ja valita toinen tie.

Kuten vähäisistä  blogeistakin huomaa niin runosuoni ehtyi jo vuosi sitten. Sen jälkeen tekstin tuottaminen on ollut väkinäistä. Sormet jähmettyvät näppäimille ja joku sanoo STOP. No more.

Pain arvoitus

Reissaamisessa parasta on huomisen arvoitus. Kun antaa asioiden tapahtua mielummin kuin pakottaa asioita tapahtuvaksi, voi kokea jotain uutta, asioita, joita ei vielä hetki sitten tiennyt edes olevan olemassa. Reppureissaajan arki on yllätyksiä täynnä. Koskaan ei voi tietää mihin ja kenen kanssa päivä päättyy. Kovinkaan pitkiä suunnitelmia ei kannata tehdä. Seuraava päivä on jo pitkäntähtäimen suunnitelma. Päivät ovat yhtä kohtaamista, hämmästelyä, kokemusten jakamista. Saamista ja antamista kilvan. Paikoissa vietetään yleensä niin  kauan kun se tuntuu hyvälle. Kai se tunne on kokonaisvaltainen kokemus siitä ilmapiiristä, energiasta mitä ympäristö säteilee. Matkoilla lähes päivittäin päätöksiä tehdään näiden energiavirtojen kokemisen kautta. "Täällä on hyvä fiilis. Jäädään tänne." Onpa täällä helppo hengittää kuten Barcelonassa aikoinaan. Pai on pieni kyläpahanen pohjois Thaimaassa, lähellä Burman rajaa. Jos Pai ei olisi Pai, niin se ei olisi juuri mitään, mutta se energia, mikä kylässä on, pysäyttää. Pai vetää puoleensa vuosittain tuhansia ja taas tuhansia reppureissaajia ja paikallisia hämmästelemään tätä feng shuin maisemaa. Tuskin koskaan mikään toinen kirjakauppa ole vetänyt yhtä voimakkaasti puoleensa kuin Pai'n divari. Maailman matkaajien joukossa on hippejä, elämäntapa intiaaneja ja kaikenmaailman filosofeja jotka sitten vaihtavat kirjansa uuteen mystiseen aarteeseen divarissa. Kirjahyllyt pullollaan toinen toistaan mystisempiä teoksia. Muutama kirja putosi lähes syliin. Ota mut! Mä olen sua odottanut. Thich Nhat Hanhn ja Frank Vilaasan kirjat tekivät syvän vaikutuksen, vaikka jo ehdin unohtaa tärkeimmät ohjeet. Kauas piti kirjaostoksille lähteä. Paita ja tätä hetkeä yhdistää ainoastaa Cul-de-sac. Matka seuraavaan kohteeseen vaati paluun samaa mutkikasta tietä takaisin Chiang Maihin ja siitä sitten kohti uusia seikkailuja.

Vilaasan unohtunut oppi 

Asian on oppinut vasta kun sen on onnistuneesti vienyt käytäntöön. Alitajuisesti olen yhtä oppia toteuttanut eli lakannut kirjoittamasta blogia. Tavallaan blogi on vastaus kysymättömään kysymykseen. Ehkä tämä on syy miksi mielenkiintoistenkin aiheiden julkiseksi tekeminen on ollut äärimmäisen työlästä. Jatkossa pitänee vastata vain kysyttäessä. Asiat, jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi syntyy ilman ponnistelua. Tämän viimeisen blogin aihe ja tekstikin syntyy jo huomattavasti helpommalla ikäänkuin elimistö sallii saada tähän asian päätökseen. Viimeinen Blogi Cul-De-Sac. Tien pää, jonka jälkeen ei tule uutta blogia. Taaksepäin ja alaspäin voi mennä. Kulkea tie toiseen suuntaan, alkuun. Sieltä mistä tämä matka alkoi.

Kuuntele sydäntä

Päätös valmentaa Pyrkivässä oli aikanaan helppo. Energiat, jotka joukkueesta välittyivät olivat positiiviset. Joukkueen kohtaaminen arjessa oli aina juhlaa ja energisoivaa. Tällä kaudella pelaajien, joukkueen kohtaamisessa on ollut huomattavasti monipuolisempia vivahteita ja se on vaatinut itseltäni jotain... en edes löydä sanaa kuvamaan, mikä se jotain on. Ainakin se jokin on ollut kuuntelemista. Jos jotain olen kauden aikana saanut oppia, se on juuri kuunteleminen. Tytöt  ja nuoret naiset kun ovat päättäneet jotain kertoa, niin siinä sitä on kohtaamista kerrakseen. Antoisia kohtaamisia, jota en vaihtaisi pois.

Sugar Man

Ystäväni, sen toisen, joka ei edes tiedä sitä olevansa, ohjeeseen on hyvä päättää tämä blogi kirjoittelu.

"Kun teet päätöksen sydämen mukaan niin kaikki menee hyvin. Jos poliittisista tai muista syistä niin asia on huono. Ja lopputulos vielä huonompi."

Kiitokset blogini lukijoille ja ehkä jatkan näitä joskus jossain kunhan on jotain sanottavana.