Joulun ajan välipäivien opinto- ja kulttuuri matka Brittein saarille.

Harjoittelutauko tarjosi mahdollisuuden poiketa Englannissa katsastamassa paikan päällä Brittifutista  vieläpä kolmella eri sarjatasolla.

Vuodenvaihde on vilkasta futisaikaa saarilla. Lähes jokaisena päivänä on futista tarjolla yllin kyllin. Ajankohtaan liittyy epävarmuus tekijänä säätila. Ennen kun lippuja otteluihin, lentoja, hotelleja kannattaa varata on syytä seurata säätiedoituksia. Tällä kertaa säät sallivat pelaamisen eikä peruutuksia tarvinnut pelätä. Kun säätiedoitukset oli varmisettu oli aika suunnitella matkaa tarkemmin. Ottelut tuli valittua fiilispohjalta. Ensimmäinen ottelu lauantaina oli Oldham-Notts county vaikka Unitedillakin olisi ollut ottelu tarjolla ja lippujakin saatavilla. Old Trafford on kuitenkin jo nähty joten Oldham ja Shefki kuulosti eksoottisemmalta. Toinen ottelu olikin sitten kolmen tunnin juna matkan päässä Sunderlandissa. Sen ottelun ajatus oli yhdistää maakunta matkailu ja futis. Parin päivän keikaus Englannin koillis nurkassa tarjosi mahdollisuuden nähdä sekä Newcastle ja Sunderland. Kolmas ottelu osui sopivasti paluumatkalle Manchesteriin. Leeds vastaan Burnley, Forsell, Elland roadin perinteikäs stadion, herättivät vanhoja muistoja.

Meno 30.12.2011

Lennot tuli hankittua vähän hätäisesti, joten ihan parhaita lentoja en saanut. Lentoreitti kulki Zurichin kautta. Pitkästä aikaa Sveitsin maaperällä ja kaikesta näki, että elintaso siellä on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa. Laatu näkyi kaikessa ja valinnanvaraa oli pieneen välipalaan. Laadusta piti maksaa, mutta mielummin maksan muutaman frangin lisää siitä, ettei tarvitse samoja kolmioleipiä syödä mitä suomessa tarjotaan lähes samaan hintaan. Maukkaan välipalan jälkeen katselin vielä kaupat ja tosiaankin tuli huomattua ettei varaa ole kuuluisiin sveitsiläisiin kelloihin. Kellojen hinnat hipoivat pilviä. Tuhansia euroja pahimmillaan.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen sitten kohti Manchesteriä. Olin viimeksi siellä 2008 katsomassa Nike Premier Cupin maailman finaaleja, joten paikka oli ennestään tuttu. Muistelin, että lentokentältä pääsee mukavasti keskustaan ja hotelli tuli valittua sijainti ensimmäisenä kriteerinä. Hotelli oli saanut aika heikot arvosanat kävijöiltä, mutta sijainnista parhaat pisteet, joten valitsin hotellin ainoastaan hyvän sijainnin takia. Lentokentältä on hyvä katettu tunneli juna-asemalle ja jo hetken kuluttua olinkin Manchesterin keskustassa. Yleensä otan taxin hotellille, mutta tällä kertaa päätin suunnistaa infopisteen ohjeiden mukaan kävellen hotellille. Vaikka ihan suoraan en hotellin löytänyt niin aikaa oli kulunut alle tunti koneen laskeutumisen jälkeen kun olin Sachas hotellin aulassa! Loistava sijainti. Nyt sitten pieni arvuuttelu millaisen huoneen saan. Yhden hengen huoneita ei kuulemma ollut jäljellä kuin yksi ja sain valita otanko isomman vai sitten tämän pienemmän huoneen. Valitsin tietenkin samalla hinnalla paremman vaihtoehdon. Huone oli positiivinen yllätys. Ei mitään valittamista. Siisti ja hyvin varusteltu.

Majoittumisen jälkeen kävin vielä syömässä hotellin ravintolassa maittavan salaatin johon hyväntahtoisesti kokki oli lisännyt supi englantilaista pekonia. Näytin kuulemma nälkäiseltä.

31.12.2011 Uudenvuodenaatto ja ottelu päivä 1.

nPower league one, Oldham Athletics vastaan Notts county oli ensimmäinen ottelu. Ottelun valintaan vaikutti totta kai se, että Shefki Kuqi pelaa joukkueessa jopa hyvillä tehoilla. Hän on joukkueen paras maalintekijä 13 maalilla. Olin varma, että Sheriffi on myös kentällä joten mielenkiintoista nähdä mikä on englannin kolmanneksi korkeimman sarjan taso ja miten kultti pelaaja Shefki siellä pärjää. Ei muuta kuin linja-autolla stadionille hyvissä ajoin oli tarkoitus lähteä. Oldham on noin 35 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Metrolla sinne ei pääse, mutta linja-autolla ihan stadionin viereen. Onneksi paikalliset osasivat kertoa, missä kohtaa pitää jäädä pois. Ensimmäisenä liput lipputoimistosta jo seuran shoppiin tutustumaan tarjontaan. Olin hyvissä ajoin paikalla ja shoppailun jälkeen aikaa oli tutustua paikalliseen pubiin ja siihen miten fanit valmistautuvat otteluun. Tunnelma oli rauhalinen ja ottelua odotellessa paikalliset katselivat ManUn ottelua tvstä ja söivät piirasta, joka näytti olevan varsin suosittu yhdistelmä oluen kanssa. ManU ottelu olisi ollut tarjolla livenäkin ja hetken mietin, että olenko vähän tyhmä kun en mennyt sitä katsomaan, mutta jotenkin vaan oli sellainen fiilis, että ei kaduta vaan tällä kertaa eksoottisempi Oldham oli hyvä valinta. Tunnelma stadionilla olikin intiimi ja kotoinen. Lippuni oikeutti aivan kentän laidalle. Sain vapaasti liikkua kentän laidan ja 6-7 penkkirivin paikkeilla. Pelaajat ja valmentajat olivat aivan lähietäisyydessä. Vieressä istuneella katselijalla oli tuttu logo pipossaan ja piti oikein kysyä onko hän saanut Jokerien pipon Shefkiltä. Ei kuulemma ollut vaan oli ostanut sen jostain kaupasta Manchesteristä. Piti herraa sitten valaista Jokereista ja sen kuuluisista pelaajista. Nimet Selänne ja Kurri eivät kuitenkin kolahtaneet eikä nimet olleet tuttuja. Noh jääkiekko on ainoastaan kahdessa maassa ykköslaji, että se siitä kiekon arvostuksesta englannissa. Jokatapauksessa sain pipomieheltä perustiedot seuran historiasta ja hän myös kertoi, että Shefki on pidetty pelaaja seurassa.  Vaihtopelaajat ja valmentajat istuivat aivan kentän laidalla ja ohjasivat peliä kuin selostajat. Shefki poltti tästä päreensä ja oli muutenkin ensimmäisellä puoliajalla varsin kuumana. Varoitus onneksi rauhoitti miestä ja toisella puoliajalla hän keskittyi enemmän pelaamiseen. Ottelu oli alkuun perinteistä pitkäpallo pelaamista ja yksinkertaisia yrityksiä toimittaa pallo boxiin, josta se sitten oli tarkoitus runnoa sisään. Ottelun taso vastasi kevyesti Suomen liigan tasoa. Syöttötaito kiinnitti huomion. Pitkät syötöt menivät aina sinne mihin oli tarkoitus. Se vaan, että prässi oli niin kovaa ettei mitään barcamaista pallonhallinta peliä nähty. Aikaa ja tilaa ei vaan ollut. Toisella puoliajalla Oldham jäi 2-1 tappiolle ja Oldham pyrki ottamaan otteen pelistä pitämällä paremmin palloa. Suurin osa yleisöstä ei tästä innostunut vaan vaati suoraviivaisempaa pelaamista ajatus taisi olla että jokainen syöttö on riski. Lopulta pallonhallinta alkoi tuottaa tilanteita ja kotijoukkue nousi lopussa tasoihin ja lisäajalla voittoon. Parempi niin. Koti yleisö sai haluamansa ja kaikilla oli hyvä mieli. Ottelun jälkeen itselläni oli kiire bussipysäkille odottamaan viimeistä linja-autoa kohti keskustaa, josta oli tarjoitus lähteä välittömästi kuinka ollakaan viimeisellä junalla kohti Newcastlea.

Pelkoni siitä, etten ehdi bussiin tai että se on täynnä oli turha. Linja-auto tuli aikataulun mukaisesti ja Oldham kannattajat jäivät totta kai kotiinsa Oldhamiin.

Sitten vaan Newcastle junaa odottelemaan Piccadillylle. Juna-asemalla oli tarjolla kallista ja surkeaa huikopalaa joten lähdin etsimään parempaa tankkaus paikkaa. Sellainen löytyikin aseman välittömästä läheisyydestä. Tarjolla oli intialaista lammas byriania edulliseen hintaan. Vielä kun eritrealais-seurue tuli viereiseen pöytään syömään, niin oli taas eksotiikkaa riittämiin. Ruokailun jälkeen sitten takaisin asemalle etsimään viimeistä junaa Newcastleen. Varmuuden vuoksi vielä soitto hotellille, että tulen mahdollisesti vasta yhdentoista jälkeen, että ovat odottamassa. Noin kolmen tunnin junassa istumisen aikana ehti muutaman kerran miettiä tätäkin koukkausta. Mutta ei siinä mitään junassa on hauska matkustaa kuten mainoksessa sanottiin. Matka meni nopeasti ja Newcastlessa päätin ottaa taksin hotellille. En lähtenyt enää pimeässä tarpomaan vieraassa kaupungissa. Taksi ajoi kaupungin läpi ja tuli sekin todistettua että naisten pukeutumisesta päätellen Newcastlessa on aina kesä. Itselläni oli talvitamineet päällä ja silti tuntui kylmältä.

Hotelli Osborne oli muutaman kilometrin päässä keskustasta ja oli kuten netissä kerrottiin siisti ja rauhallinen hotelli. Nopean majoittumisen jälkeen muutama esite taskuun ja kohti paikallista pubia, jossa oli kuulemma omaa olutta tarjolla. Jesmondin kaupunginosassa on paljon siistejä hotelleita joissa nuoret ottivat vauhtia uuden vuoden aattona. Ei voinut kuin ihmetellä kuinka vähissä vaatteissa lähes nollakelissä ihmiset tallustivat. Perinteinen pub löytyi muutaman korttelin päästä ja viihtyisältähän se vaikutti. Paikallinen olut ei tällä kertaa vakuuttanut. TVssä näytettiin Uuden Vuoden vastaanottoa Lontoosta. Viidentoistaminuutin jatkuvaa ilotulitusta. Ilmeisesti kyse oli jo Olympia-kisojen avajaisien harjoittelusta, muuten on kyllä vaikea ymmärtää mitä järjeä on joka vuosi yrittää järjestää aina vaan suurempia ilotulitus esityksiä. Vähempikin riittäisi. Välittömästi ilotulituksen jälkeen TV jatkoi päivän tärkeimmällä asialla eli Sir Alexin syntymäpäivän juhlintaa. Juhlan kunniaksi näytetettiin  dokumentti Fergusonin historiasta sekä pelaajana että valmentajana. Jalkapallo-kulttuuri elää englannissa vahvana.

1.1.2012 Uudenvuodenpäivä ja 2. Ottelupäivä.

Matkan toinen ottelu oli Barcleys Premier liigan Sunderland vastaan Manchester City Stadium of lightilla. Enlannin koilliskolkkaan ei taida muuta asiaa olla kuin futis. Alunperin tarkoitus oli myös majoittua Sunderlandissa, mutta paikka näytti matkailusivustojen mukaan aika hiljaiselta eikä edes kovin viehättävältä. Jälkeenpäin ajatellen olikin hyvä ratkaisu yöpyä Newcastlessa. Kaupunkissa oli paljon enemmän nähtävää ja siellä olisi voinut viettä useammankin päivän. Olin tutkinut etukäteen kulkuyhteydet kaupunkien välillä ja ne olivat todettu toimiviksi. Vasta päivä ennen reissua SUFCn twitter viesti muistutti, että Uudenvuodenpäivä on kansallinen vapaapäivä ja julkisilla ei pääse kulkemaan kaupunkien välillä! Eli siis metro ja linja-autoliikenne ei kulkenut ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi taksi. Varmasti Newcastlesta olisi löytynyt joku Black Cats fun porukka jonka kanssa olisi päässyt Sunderlandiin, mutta kustannusarvio taksilla oli kuitenkin  kohtuulinen 25-35£ joten en jaksanut tehdä kuluista suurta numeroa.  Lähdin heti aamusta tutustumaan Newcastleen kävellen kuten tapana on. Jesmondista käveli yllättävän nopeasti keskustaan.Tuntui, että aikaa kului sama minkä taksilla edellisenä iltana. Totta kai ensimmäinen kohde oli St. James park ja Newcastlen stadion. Kaupungissa oli muutenkin hienoja rakennuksia ja siltoja. Millenium  bridge on yövalaistuksessa upea näky.  Stadionilta kävellessä keskustaan tuli joukko nuoria jotka etsivät stadionia. Toimin heille paikallisoppaana ja kerroin myös stadionin aukioloajat.

Kun kaupungin paras osa eli joenvarsi oli kierretty ja muutama silta ylitetty, oli aika etsiä taksi ja suunnata kohti Sunderlandia. Matka sujui nopeasti ja jo kohta olin stadionilla. Lippujen collection point löytyi helposti ja kun liput olivat kädessä niin lähdin tutustumaan itse kaupunkiin. Aikaa ottelun alkuun oli vielä lähes kolme tuntia. Stadionin ympärillä oli jo paljon porukkaa ja grilli kioskeja viritettiin toiminta kuntoon.  Kaupungin keskusta oli vartin kävelymatkan päässä ja varsinainen keskusta oli nopeasti kierretty. Voi olla, että kesällä rantakaupunki on vilkas paikka, mutta keskellä talvea itse stadion on todellakin kaupungin ainoa valo(light)pilkku.  Kaupunki kierroksen jälkeen sitten paluu stadionille. Paikallinen pekonihampurilainen oli totta kai testattava, vaikka nälkä ei vielä ollutkaan. Ennen stadionille menoa piti vielä tsekata fani-myymälän tarjonta. Vaikka tarjolla olikin alennusmyynnin takia edulista tavaraa niin en löytänyt mitään erityistä ja kun shoppi oli ääriämyöten täynnä, niin jäi ostokset tällä kertaa tekemättä.

Tunti aikaa ottelun alkuun joten oli aika siirtyä stadionin puolelle. Pääsisäänkäynnin portilla kävi kuhina kun katselijat tutkivat pelaajien kalliita autoja ja muutama ei kokoonpanossa ollut pelaaja jakeli nimikirjoituksia.

Ensi vaikutelma stadionista oli positiivinen. Stadionin käytävät olivat tilavat ja vessoja, tv ruutuja ja myymälöitä oli riittävästi kattamaan 60000 katsojan tarpeet. Stadionin puolella näky oli lähes Old Trafford mainen mutta ei nyt sentään ihan samaa tunnetta syntynyt kuin Akropoliskukkulalla ja ManUn kotistadionilla, jossa tuntui, että aika olisi pysähtynyt. Seuraavaksi suunnistin omalle paikalleni. Katsomo oli aavistuksen huonosti opastettu, joten piti kysyä henkilökunnallalta ohjetta. Kun sitten paikka löytyi Etelä-Korealaisen pariskunnan vierestä niin aika epäuskoiselta tuntui olla katsomassa Premier liigaa aivan täydellisellä paikalla. Penkkirivi 6. ja sekä kotijoukkueen että vierasjoukkueen vaihtoaitiot ja valmentajat lähietäisyydellä. Kun ottelun alkuun oli 45 minuuttia niin pelaajat tulivat kentällä tekemään alkuverryttelyt.

Cityn miljönäärit aloittivat vastakkaisessa kulmassa omansa ja mietin hetken, että mahtaakohan kehdata mennä lähemmäksi ottamaan kuvia. Kysyin varmuuden vuoksi onko ok ja vastaus oli että totta kai voit mennä kunhan, et mene City katsomon läpi. Stadion oli erinomaisesti suunniteltu ja sen keskiosassa kulki käytävä jota pitkin siirtyminen oli vaivatonta. Otin muutaman kymmennen kuvaa noin 10 metriä city pelaajista ja siirryin omalle aitiopaikalle. Ei kaduttanut yhtään että tuli valittua paras mahdollinen paikka. Lipun hinta 30£ ei tuntunut lainkaan kovalta. Stadion on 15 vuotta vanha ja sinne mahtuu 49000 katsojaa. Katsomo on rakennettu lisäksi niin, että kapasiteettia on helppo lisätä. Ennen ottelun alkua tunnelmaa nostatettiin paatoksellisella musiikilla. Tunnelma oli katossa hyvissä ajoin ennen varsinaisen ottelun alkua. Kotijoukkueen kannattajat olivat täynnä uskoa omaan joukkueeseensa ja varsinkin valmentaja Martin O’Neiliin. Paikalliset kertoivat että O’Neillia oli yritetty saada Sunderlandin peräsimeen viimeiset 10 vuotta ja kun hän sitten lopulta tuli niin selvää futis boomia on havaittavissa paikkakunnalla. Martin on kuulemma itsekin aina kannattanut juuri Black Catsia.

Ottelussa asetelma oli perinteinen  David vastaan Goljat.  Cityn materiaali oli ylivertainen, mutta jalkapallossa kaikki on mahdollista. Sunderlandin joukkue on koottu pienemmällä budjetilla ja suhteilla. Brucen aikana pelaajia saatiin ManUsta sitten Bendtner Arsenaalista. Nopeasti selvisi, että kotijoukkueen ehdoton ykkös suosikki oli nro 28 Stephane Sesegnon. Englannissa arvostetaan pelaajia jotka taistelevat henkeen ja vereen loppuun asti. Jos sitten on jotain muita avuja niin se on plussaa. Niclas Bendtner ei tähän joukkoon kuulunut. Lähes joka kerta pallon saatuaan katsojat huokaisivat pettymyksestä. Selvää on että hän on ensimmäisiä, jotka seurasta lähtevät.  Katsomo eli hyvin mukana alusta loppuun asti kuten myös valmentajat joita oli mukava seurata. O’Neill oli koko ajan kentän laidalla kun taas Manchini tuli vain aika-ajoin antamaan tuskastuneena ohjeita pelaajille. Tilanteet menivät selvästi Citysensille, mutta ylärimaa lähemmäs se ei päässyt. Ottelun loppupuolella Bendtner otettiin vaihtoon ja korealais pariskunnan riemuksi kentälle otettiin Ji jonka koko nimeä katselijat vääntelivät, jos jonkinlaiseen muotoon. Ottelun jännitys säilyi aivan loppuun asti ja ilmassa oli selvästi sellaista että maali vielä tulee vaikka pelattiin jo lisäaikaa. Aloin kuvaamaan ottelun viimeistä kahta minuuttia ja se palkittiin. Kun City haki voittomaalia niin jokaisesta pallonriistosta Sunderland lähti vastahyökkäykseen. Kun ottelun aivan viimeisiä sekuntteja pelatiin niin Sunderland sai vihdoinkin vastahyökkäykseen mukaan useammankin pelaajan ja  pallopelattiin Jille laitaan josta hän ajoi boxiin, pelasi seinän ja harhautti Hartin ja laittoi läheltä pallon maaliin. Virallista aikaa oli jäljellä 4 sekunttia. Tunnelma oli totta kai aivan katossa. Tilanne oli hiuksen ohut paitsio, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Uskoisin että avustava ei olisi uskaltanut edes nostaa lippua vaan tämän tyyppisessä tilanteessa kotijoukkue saa etua. Toisin kuin Suomessa TV selostajat väittivät, että Manchini olisi raivonut paitsiosta, hän raivosi omiensa huonosta puolustamisesta. Olikin opettavaista katsoa ottelu jälkeenpäin nauhalta ja verrata Manchiinin lausuntoa Cityn pelaamiseen. Tämäkin on hyvä esimerkki futiskulttuurista ja selostajien ammattitaidosta. Jos Manchinin kommentti olisi kerrottu ja havainnollistettu TV ruudulta niin  siitä olisi joku valmentaja taas oppinut jotain, nyt selostaja kertoi täysin virheelisen tulkinnan asiasta.

Ottelun loppu oli sen verran hieno että sen muistoksi oli palattava fani-shoppiin ostamaan muutama tuliainen, joka muistuttaa tästä hienosta ottelusta.

Ottelun jälkeen ruuhka Newcastleen suuntaan oli sellainen, että päätin istua kannattajien kanssa stadionin vieressä olevaan pubiin. Kannatuslaulut raikuivat ja ilo otettiin viimeiseen pisaraan irti. Paikallisten kielestä ei kyllä mitään ymmärtänyt mutta olin varsin suosittu henkilö koska olin nauhoittanut maalin kännykälläni. Jokainen halusi nähdä sen.

Hetken kuluttua tämäkin osa brittifutista oli nähty ja taksilla kohti Newcastlea. Lyhyen kaupunki kierroksen jälkeen hotellille lepäämään ja suunnittelemaan kolmatta ja viimeistä ottelupäivää.

Maanantai 2.1.2012. Kolmas ottelupäivä.

Aamupala perinteinen tukeva englantilainen aamupala: pekonia, rasvaista makkaraa, kokkelia, papuja jne. kyllä sillä päivän elää. Aamupalan jälkeen sitten St. James parkille ja Newcastelen shoppiin katsomaan löytyisikö jotain matkamuistoa vai ostetaanko seuraavalla kerralla kun tulen katsomaan Newcastlen ottelua. Parin päivän päästä olisi ollut ManU vieraana.

 Matkaan ei tarttunut mitään vaikka hyvät alennukset houkuttelivat tekemään ostoksia. Aikaa oli kuitenkin niin vähän että piti kiirehti junaan. Kolmas ottelu oli paluumatkalla Leedsissä. Leeds vastaan Burnley. Manchesteristä lähtiessä otin meno-paluu lipun ja sillä voisi tehdä pysähdyksen Leedsissä ja sitte ottelun jälkeen jatkaa takaisin Manchesteriin. Varsin kätevää. Leedsiin saavuin kolmisen tuntia ennen ottelua joten aikaa oli taas kiertää Leedsin kaupunkia ennen stadionille menoa. Turisti-infosta sain toimivat ohjeet miten Elland Roadille helpoiten mennään. Kaksi tuntia ennen ottelua alkavat shuttle-bussit kulkea keskustan ja stadionin väliä. Kaupunki kierroksen suunnittelin niin että päädyin paikkaan mistä bussit lähtivät. Suunitelma toimi taas hienosti ja olin puolisentoista tuntia ennen ottelun alkua stadionilla. Elland Road ja Leeds tulivat tutuiksi jo seitsemänkymmentä luvulla kun aloitin katsomaan futista telkkarista. Silloinhan ainoat futislähetykset tulivat kakkoselta kello viisi lauantaina ja se oli Leedsin menestyksekästä aikaa. Jokin tunne siitä edelleenkin syntyy kun kuulee sanan Leeds ja Elland Road. Vaikea selittää miksi kuulosti hienolta olla stadionin edessä fiilistelemässä. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Toivotaan että Miklu pääsee jossain vaiheessa kentälle. Ei muutakuin muutama ylimääräinenkin kuva stadionista ja sitten fani-shopin kautta stadionille. Stadion oli sisältä upea ja kentän nurmi uskomattoman hyvässä  kunnossa! Paikat olivat jälleen parhaat ja sattumalta  kolmannessakin ottelussa olin lähes täsmälleen samassa kohdassa katsomoa. Vaihtopenkkien läheisyydessä aivan kentän vieressä. Tällä kertaa penkkirivi oli 10.

Leedsin olosuhteet ovat Premier liigan tasoa ja toisin kuin Sunderlandissa stadionilla oli myös Screeni, josta näytettiin Leedsin saavutuksia ja vanhoja otteluita. Miklu oli totta kai vaihdossa, mutta Väykän tilannetta en tiedä. Ilmeisesti loukkaantunut. Toki Leedsin keskikenttä on sen verran kova, että vaikea uskoa, että peliaikaa paljoa tulisi. Sama tilanne on myös Miklulla. Taso Englanniin toiseksi korkeimmalla tasolla on kova.

Kentän hyvästä kunnosta huolimatta ottelun alussa pelattiin perinteistä brittifutista. Pitkää palloa ja suoraviivaisesti ilman hienouksia. Taistelu oli kovaa ja tilaa ei todellakaan ollut hienouksille. Kun tätäkin npower championshipin ottelua kun katsoi niin ihmetteli miten barca pystyy pelaamaan pallonhallinta peliä kovaa prässäävää joukkuetta vastaan. Varmasti he olisivat Leedsin pyörittänyt mennen tullen. En usko että suomalaisilla joukkueilla olisi mitään jakoa edes championshipissä. Taso on kova ja leveyttä löytyy.

Tässäkin ottelussa kotijoukkue hyötyi fanaattisesti kannustaneesta kotikatsomosta. Burnleyltä ajettiin varsin heppoisin perustein pelaaja ulos jo puolen tunnin kohdalla. Leeds ei kuitenkaan pystynyt luomaan tilanteita vielä ekalla jaksolla. Heti toisen puoliajan alusta alkaen Leeds alkoi painostaa miesylivoimalla. Pallo pysyi maassa ja taitavat keskikenttä pelaajat loivat tilanteita. Forsell on päässyt yleensä pelaamaan viimeiset 15-20 minuuttia ja sitä odottelin itsekin. Kun ottelua oli jäljellä noin 25 min niin vaihtoa oltiin tekemässä. Kun sitten vastustaja teki vajaalla johto maalin niin Miklu pääsi kentälle. Ensimmäiset viisi kosketusta olivat heikkoja ja jokaisesta seurasi pallonmenetys. Valitettavasti juuri sitä mitä olin odottanutkin. Miklun otteilla ei mitään suurta fanijoukkoa saada Leedsissä. Mitä lähemmäs loppua ottelu eteni sen enemmän Leeds sai aikaan tilanteita. Pari minuuttia ennen loppua yritys palkittiin ja tasoitus vastustajan tehdessä omiin. Ja kuten edellisessäkin otteluissa kotijoukkueen kannattajat saivat haluamansa viimeisen sekunnin  maalilla. Ottelun kaari oli sama kuin kahdessa edellisessä näkemässäni ottelussa. Varsin dramaattisten vaiheiden jälkeen kotijoukkue voittoon ja tunnelma oli sen mukainen. Tämänkin ottelun loppuhetket tallentuivat kännykkä kameraan.

Ottelun jälkeen sitten shuttle bussilla kätevästi suoraan rautatieasemalle josta muutaman minuutin odottelun jälkeen lähti juna kohti Manchesteriä. Matkustus aika noin tunti meni nukkuessa. Maanantaina oli pakkasta ilmassa ja vilustuin. Ehkä olisi pitänyt talvivaatteiden sijasta pukeutua shortseihin ja T-paitaan kuten paikalliset.

Paluumatka 3.1.2012

Manchesterissä majoituin samaan Sachas hotelliin kuten tullessakin. Reitti taikaisin lentokentälle oli tuttu ja luotin että riittää kun varaan aikaa hotellilta kentälle sen 40 min. Aika riitti hyvin ja sitten vaan lentokonetta odottelemaan. Paluumatka kulki Munchenin kautta. Tällä etapilla opin, että jos perusruokavalio on juustonauksut niin se elähtänyt tuoksu tulee ihonläpi. Vieressä istui ilmeisesti juustonauksuilla itsensä hengissä pitävä 1.5 penkkiin itsensä tunkenut urheilijanuorukainen. Itselleni jäi siis puolikaspenkki. Mitään alennusta tästäkään kokemuksesta ei saanut. Toki oppia ikä kaikki. Tällä kertaa huomasin että läski välittää sydämenlyönnit naapurituolissa istuvan kehoon. Onneksi sentään oma syke pysyi oman sydämen sykkeessä.

Matka oli antoisa monessa suhteessa. Valmennuksellisesti opin jokaisesta ottelusta paljon. Otteluiden katsominen paikanpäällä ja kentän vieressä on totta kai antoisampaa kuin TVsta katsottuna tai katsomon riviltä 190. Muutama päivä meni flunssasta toipumiseen, mutta nyt on jo uudet reissut mielessä. Ainakin kolme pitää toteuttaa Lontoo ja 3-4 ottelua, Hollanti-Saksa seuravierailuja sekä otteluita ja sitten Pohjois Espanjan kierros 1-2 viikoa. Siellä tutustuminen Marcelo Bielsan Bilbaoon.