Wales 2011

Matkakertomus Wales, Cardiff, Swansea ja Lontoo 16.-20.8.2011.

Matkakertomus Pyrkivän tyttöjen ensimmäisestä maajoukkue reissusta vanhempien ja vähän valmentajankin silmin. Matka suuntautui Walesiin, jossa tytöt pelasivat kaksi ottelua.

Ensimmäisen kerran Wales maaotteluista kertoi Jarmo Matikainen noin kaksi vuotta sitten kun olimme piirijoukkueen kanssa pelaamassa Helsingissä. Siitä lähtien pelaajien silmissä on kiilunut Walesin maisemat.

Piirijoukkueen aikana aikataulua päivitettiin tasaisin välein ja tavoite oli kirkkaana mielessä. Kun sitten Piiri Cupissa pelaajat onnistuivat ja heidän suorituksensa noteerattiin All Stars-valinnan arvoisesti, kutsu -96 ikäluokan ensimmäiseen maajoukkue-tapahtumaan, oli varma.

All Stars valintojen myötä päätimme välittömästi, että lähdemme mukaan matkalle tukemaan pelaajia ja kokemaan yhden unelman täyttymistä. Valmentajana suurin mahdollinen palkinto työlle on nähdä pelaaja ensimmäisessä maaottelussaan laulamassa maammelaulua. Jokainen pelaaja on arvokas, mutta erityisen hienoa on olla valmentamassa hyvin motivoituneita ja määrätietoisia pelaajia kohti omaa huippuaan.

Matkalle lähdettiin Tiistai iltana ja ensimmäinen yö vietettiin lentokenttä hotellissa, josta sitten keskiviikko aamuna lähdimme kohti Cardiffia. Koska olimme hyvissä ajoin Cardifissa, niin ehdimme tutustua mm. Millenium stadioniin. Opastettu kierros vakuutti, ettei jalkapallo ole Walesissa se ainoa eikä välttämättä edes kiinnostavin joukkuelaji. Rubbyllä on vahva asema Walesissa.

 Kun sitten korkeakulttuuri kohteet oli kierretty…kaukaa, niin palasimme hotellin, josta suunnistimme pienen lepohetken jälkeen kohti Bridgendiä. Ensimmäisen ottelun näyttämö oli Bryntrion F.Cn idylinen stadion. Myös Walesin alle 19 vuotiaiden maajoukkue valmentajineen oli tullut seuraamaan ottelua. Olikin mukava vaihtaa Jaskan kanssa muutama sana ottelun tauolla ja muistella Helsingin luentoa. Tämä oli myös Jaskalla hyvin muistissa.

Ensimmäinen positiivinen asia oli, että Pyrkivän tytöt olivat kaikki avauksessa. Kun maammelaulu alkoi niin oli mukava nähdä pelaajien ilmeet. Ihan varmasti ei pystynyt sanomaan mikä tunne oli päälimmäisenä. Ainakin jännitys oli yksi. Pelaajille ei kovin montaa ohjetta oltu tarjottu matkalle. Yksi kuitenkin oli, että nauttikaa siitä hetkestä, kun edustatte ensimmäistä kertaa Suomea maajoukkuessa ja maammelaulu soi.

Ottelun alku sujui, kuten odottaa saattoi, pelaajien jännittäessä ja haparoidessa syötöissään. Varsin nopeasti peli alkoi sujua normaalisti. Kun ensimmäinen kynnys oli ylitetty niin pallo alkoi pysymään joukkueella tyylikkäästi. Palloa pidettiin maassa ja pyrittiin dominoimaan ottelua. Suomen pelaajat olivat selvästi taitavampia, mutta Walesin tytöt kotikentällään, totta kai, taistelivat hyvin. Suomella oli muutamia hyviä tilanteita heti ensimmäiseltä minuutilta lähtien, mutta maalia saatiin odottaa pari kymmentä minuuttia.

Seurueen toiveet olivat jo täyttyneet kun pelaajat olivat avauksessa, mutta lisää oli tulossa.  Kulmapotku oikealta, pallo ottaa kimmokkeen ja nousee korkealle, katsoimme Sinin elekieltä ja olimme varma, että ’No Nyt’! Pallo putoaa kohti Siniä, joka ottaa muutaman askeleen ja lataa laskevaan palloon voimalla oikeaan ylänurkkaan. Ikäluokan ensimmäinen maali oli nähnyt päivänvalon. Maali kelpaisi mihin tahansa maalikimaraan ja jää ikuisesti historian kirjoihin. Totta kai jokainen oli jotain tällaista salaa toivonut, mutta silti matka oli maksanut itsensä jo nyt takaisin moninkertaisesti. Tätä ei kerta kaikkiaan voinut jättää väliin.

Ja sama videona: http://www.youtube.com/watch?v=LhEtynXSVhw

Hienoa oli saada Helsinkiläisen seurueen onnittelut monelle tunteikkaalla hetkellä. Live tapahtuma kerrottiin välittömästi kotijoukoille.

Ottelu päättyi lopulta Suomelle 3-2. Suomi jäi jo 1-2 tappiolle, mutta nousi lopussa rinnalle ja lisäajalla voittoon. Tasoero oli kuitenkin selvä. Suom oli parempi joukkue. Roosan varmat ja tarkat luovat hyvän pohjan maajoukkueen pelaavalle pelitavalle.

Torstai päivä käytettiin sitten Cardiffin nähtävyyksien katselemiseen. Päivä vietettiin keskustassa ja illalla suuntasimme Cardiffin suositulle Cardiff Baylle. Kaupunki on sekoitus uutta ja vanhaa. Arkkitehtuuri on varsin kirjava.

Perjantaina oli sitten vuorossa toinen ottelu lähellä Swanseata. Lähdimme hyvissä ajoin kohti Swansea. Tarkoitus oli tutustua myös tähän kaupunkiin. Matkaa Swanseahan junalla oli tunti. Kaupunki on mukava  loma- ja rantakohde.

Se kuinka monta hellepäivää vuodessa on, jäi selvittämättä. Kaupunki oli aika nopeasti tutkittu ja ruokailun jälkeen päätimme bongata myös Swansean kotistadionin, Liberty Stadionin.

Tuliaisia Swansea F.Cn shopista ja silmäys mukavan tuntuiseen uuteen stadioniin. Seuraavana päivänähän pelattiin Swansean ensimmäinen kotiottelu Premier Liigassa. Yleisöä stadionille mahtuu noin 20000 ja kausikortteja on myyty jo 14000. Nämä trivia tiedot saimme paikalliselta ex nyrkkeilijä taksikuskilta. Sopisimme heti, että maksamme suosiolla vähän tippiä. Matkaa stadionilta olikin vähän enemmän kuin kartalta näytti. Noin puolentunnin taksireissun jälkeen löysimme Garden Villageen, jossa ottelusta kertova kyltti toivotti meidät tervetulleiksi.

Ensimmäisenä saimme opettaa paikallisen kuuluttajan toiveesta, miten suomeksi toivotetaan yleisö tervetulleiksi. Kun ensimmäisessä ottelussa jokainen oli jo pelannut ja maalikin syntynyt niin paljon enempää ei osannut edes toivoa, mutta vielä oli yksi kohokohta luvassa. Ensinnäkin Sini oli jälleen avauksessa ja vielä kantoi kapteenin nauhaa käsivarressaan. Aikas makea hetki pelaajalle!

Ottelu alkoi vielä selvemmällä Suomen hallinnalla kuin keskiviikon ottelu ja vielä, kun maalipaikat käytettiin hyväksi, niin Suomi johti tauolla jo 6-0. Toiselle puoliajalle sitten Wales vaihtoi neljä pelaajaa ja tuli kovemmalla asenteella. Suomi vaihtoi Heidin toppariksi ja jatkoi rohkeaa pelaamista. Paikkoja syntyi lähes yhtä paljon kuin ekalla puoliajalla, mutta maalit Walesille 2-0. Tunnelma sentään vähän parani kun Walesin tytötkin saivat onnistumisia. Voitto siis Suomelle 6-2. Ottelun jälkeen sitten kovan työn kautta saimme pelaajat yhteiskuvaan.

Lauantaina alkoikin sitten kotimatka. Positiivinen yllätys oli kun junaliput Heatrown kentällä Lontoon kautta olivatkin ryhmäalennuksella 50% oletettua halvemmat. Koska vanhemmat eivät olleet Lontoossa käyneet niin päädyimme pikaiseen ex-kursioon johon Sightseeing-bussi oli hyvä valinta. Ehdimme nähdä pintapuolisesti Lontoon kuuluisimmat kohteet ja sitten olikin sopiva hetki palata kentälle ja suunnata kohti kotimaata. Paluu arkeen oli nopea koska jos sunnuntaina lähdimme Poriin pelaamaan. Ei siinä mitään, sekin ottelu oli onnistunut. Toivotaan, että jatkossakin Pyrkivän tytöt matkustavat onnellisten tähtien alla kohti uusia seikkailuja.