Wales ja Lontoo 2013

Matkaraportti Englanti-Wales 21.-30.8.2013

Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin lähteä katsomaan TU19 EM lopputurnausta Walesiin. Päätöksessä painoi myös se, että TU16 joukkueella oli kaksoismaaottelu Walesia vastaan vanhempien turnauksen välipäivinä. Ohjelmaa oli tarjolla jo näistä riittävästi. Nuorisomajujen otteluiden lisäksi olin alustavasti sopinut Swansean akatemia vierailusta ja Chelsea-Aston Villa kamppailuun oli liput taskussa.

Keskiviikko 21.8

Tällä kertaa olin päättänyt tehdä matkustamisesta mahdollisimman mielekästä: suorat lennot Heatrowin kentälle, mistä on helppo kammeta itsensä Lontoon keskustaan. Lentojen ajankohtakin oli suotuista: aikainen iltapäivä. Ei siis tarvi lähteä yötä vasten tai aikaisin aamusta muutaman tunnin yöunen jälkeen.

Tukevan aamupalan jälkeen olikin pakkaamisen vuoro. Muutama paita, sukkia jne sen verran mitä cabin class-matkalaukkuun mahtuu. Videokameran jätin kotiin ja luotin iphonen ja digikameraan.

Hyvissä ajoin lentokentälle, jossa sitten kieltäydyin sikamaisista kaffe-pulla-tarjouksista ja selailin sähköposteja ja kuinka ollakaan Tottenhamin newsletter kertoi, että ottelun Tottenham-Dinamo Tbilisi Eurooppaliigan play-off ottelun liput olivat tulleet myyntiin. Tarkistin kalenterista, että sepä sopii hyvin muuhun ohjelmaan ja tilasin saman tien itselleni lipun. Hintakin  mainio 30£. Harmi vaan, että Balen siirto-saaga oli jo pitkällä.

Majoituksenkin olin ottanut ihan ajatuksella, mikä ei aina kuulu hyveisiin, läheltä Paddingtonin asemaa, josta lähtee juna Swansean. Liputkin oli ajoissa hankittu netistä, jolloin ne saa puoleenhintaa. Joskus allekin.

Majoitukseksi valikoitui bookingin halvin, sorttauksessa ensimmäiseksi listattu, kimppamajoitus. Todellinen reppureissaajan unelma 8 henken unisex majoitus! Viimeaikoina olen muutaman kerran yksin reissatessa vastaavaa kokeillut varsinkin kaupungeissa, joissa majoittuminen on kallista. Huoneita on eri kokoisia aina 4-20 kokoisiin makuusaleihin. Huone oli siisti ja siinä oli oma kylppäri. Kun huoneessa ei juuri muuta ole kuin sängyt niin eihän reissaajat vietä aikaa huoneessa vaan käyvät vain nukkumassa. Kun tulin huoneeseen ainoastaan yksi sänky oli vapaa, mutta muita asukkaita ei näkynyt. Ei siis mitään käsitystä millaista porukaa tällä kertaa samassa kämpässä majoittui. Ei siinä mitää suihkun kautta saman tien ulos ja suunnittelemaan reittiä Stamford Bridgelle olihan minulla liput illan Valioliiga otteluun Chelsea-Aston Villa. Kartalta näytti, että Kensingtonin puistosta, jonka vieressä asuin, olisi  kävelymatka stadionille. Hotellin henkilökunta suositteli tubea eli metroa koska kävely heidän mukaansa vie aikaa lähes tunnin. No aikaa otteluun oli vielä kolmisen tuntia, joten Kensingtonin puiston halki stadionin suuntaan. Puiston toiselle puolelle kun pääsin niin huomasin, ettei aikaa nyt kuitenkaan ollut hukattavaksi, varsinkin kun kartta oli luokkaa paikallisen pitserian mainoskupongit. Yhtäkkiä metroasemia ei ollutkaan näköpiirissä ja ainoa vaihtoehto oli bongata lukuisista ohi kulkevista busseista sopiva, joka menisi edes stadioniin suuntaan.

Ja veikkaus osui oikeaan. Lähes puolituntia kaksikerroksisen yläkerrassa maisemia katseltuani Chelsea paitoja alkoi olla sen verran tiheään katukuvassa, että tiesin olevani lähellä stadionia. Ei muuta kuin bussista pois ja aistimaan paikallista tunnelmaa. Tunnelma oli rauhallinen eikä bobbien tarvinnut kuin patsastella hevosten satuloissa. Muutama turisti halusi, totta kai, heitäkin kuvata, kuten myös kaikkea muuta asiaan kuuluvaa rekvisiitta, kuten lukuisat pikaruokakojut, joista suosituimmat myivät ihan omanlaista  hampurilaista. Myynti laskettiin varmasti useissa sadoissa. Oli kyllä varsin tuhtia tavaraa.

Burgerit naamaan ja kastikkeet pisin poskea stadionin uumeniin. Eipä ihan parhaita paikkoja tullut hankittua, mutta taas sain hämmästellä, että tänne sitä sitten päädyttiin. Stamford Bridge, Chelsea, Mourinho! Arki-illan ottelu sarjan keskikastin joukketta vastaan ja tunnelma vähintäänkin tyydyttävä. Korkealta katsomosta Chelsean taktiset kuviot erottuivat toisella tavalla kuin telkkarista. Opettavaista nähdä miten Lampard ja Ramires liikkuivat keskikentän pohjalla. Näytti siltä, että peli olisi verkkaista. Aikaa oli Chelsea pelaajilla, vaikka kuinka eikä Aston Villa päässyt Chelsean rakentelua häiritsemään. Ottelun jälkeen sitten katselin koosteen paikallisessa pubissa ja pelin tempo näytti aivan toiselta eli huomattavan paljon nopeammalta. Monet tilanteet näyttivät katsomossa aivan erilaiselta kuin miten ne telkkarista katsottuna näytti.

Ottelu saatiin pelata hyvissä olosuhteissa, mutta ottelun jälkeen  alkoi sataa ja päätin odotella sen loppumista muiden Chelsea fanien kanssa paikallisessa ottelua analysoiden. Jossain vaiheessa iltaa kävi mielessä paluu majoitukseen, mutta bussien aikatauluista ei ollut mitää käsitystä. Nooh, onhan meillä iphone! Yksi kysymys riitti viehättävälle tarjoilijalle ja hän oli valmis asentamaan kännykkään ehdottoman tarpeellisen sovelluksen, joka kertoo bussien aikataulut ja myös sen kuinka kauan kestää kun seuraava bussi on ovella. Ovelaa eikö totta. Eipä tarvinnut minuuttia pitempää bussia mennä odottelemaan vaan lähes suoraan bussin ovesta sisään. Enää oli se ongelma, että vettä satoi kaatamalla ja en välttämättä halunnut jäädä bussista pois Kensingtonin vastakkaisella laidalla, josta olisi vielä parinkymmenen minuutin kävely hotellille. Ja kaiken lisäksi epäilen, että puiston läpi ei edes voinut yöllä kulkea. Suunnistin siis lähinnä tähdistä bussissa niin lähelle oletettua hotellin sijaintia kuin mahdollista ja hyppäsin pois kun tuntui, että kohde etääntyy meikäläisestä. Pienen pähkäilyn jälkeen valitsin suunnan jonka arvelin johtavan oikeaan osoitteeseen. Määrätietoisin askelin takseja vältellen alkoi tuttu puiston reuna erottua jota seuraamalla oikea majatalo löytyi. Huone oli pimeä ja muut tuntemattomaksi jääneet reissaajat nukkuivat tasaista untaan kun suomipoika saapui vettä valuen kämpille.

Torstai 22.8

Herätyskello pirahti ennen kuin vaatteista viimeiset vesipisarat lirahtivat lattialle. Huoneen hinta 19£ sisältäen kyllä aamupalan, mutta ei pyyhettä. Ovela kikka periä muutama punta lisää. Ihmisellä kun on periaatteita niin, turhasta ei makseta. Eikä ainakaan näin kierolla pelillä perittyä. Tällä kertaa olin jättänyt pyyhkeen matkalaukusta pois kun yleensä se pyyhe on huoneen hintaan kuulunut. Tällä kertaa säästin kolme puntaa kuivattamalla itseni hikiseen ja valmiiksi kosteaan suomi-paitaan. Säästöä se oli kolme puntaakin.

Pikaisen, joskaan ei kovin täyttävän, aamupalan jälkeen, tubella yhden pysäkin Paddingtonille, josta lippuautomaatista korttia käyttämällä sain tulostettua aikaisemmin varaamani ja maksamani liput. Näin se käy kun osaa ajattelin.

Matka kohti TU19 kisoja ja Swanseata voi alkaa. Junamatkalla ehdin vähän miettiä missä järjestyksessä mitäkin teen. Ensin majoittuminen sitten ottelupaikalle. Kummankaan paikan sijainti ei ollut ihan selvillä. Suomen ottelupaikkakin oli vaihtunut viime tipassa, joten tälle stadionille ei ollut tarkkaa ohjetta mukana. Ei sen puoleen myöskään majoitukseen. Bussin numeron tiesin, mutta kuinka kaukana keskustasta tämä majoitus oli , ei ollut aavistustakaan. Vajaan kolmen tunnin junassa istumisen jälkeen juna oli perillä Swanseassa. Toistamiseen nuorten majut toivat itseni paikkakunnalle. Kaksi vuotta sitten -96 tytöt Heidi, Roosa ja Sini pelasivat ensimmäiset maju-ottelunsa juuri Walesissa. Perillä selvisi, että tällä kertaa majoitus oli vähän kauempana kuin olin kartalta hahmottanut. Busseja kulki harvaan ja matkaa edes takaisin oli pari tuntia. Fail ajattelin, mutta reissaamisessa sopeutuminen on aina ykkösvaihtoehto. Tilanne oli siis se, että ekan ottelun Wales-Englanti missaan suosiolla ja sitten Suomen otteluun ehdin vallan mainiosti.

Ei siinä mitään seuraavaan bussiin ja kohti Pontarwadea. Taaskaan ihan varmaksi voinut sanoa missä kohtaa pitää hypätä bussista pois, mutta vaisto sanoi, että lähellä ollaan. Niinpä bussista ulos ja ensimmäiseltä paikalliselta kyselemään josko vaikka tietäisi missä majoitukseni oli. Laitapuolen kulkija tunnisti onneksi oman pub-hotlan, mikä lie lopulta olikaan. Bookingin asiakasarviot varoittivat, että majoituksen alakerrassa on pubi ja äänekäs sellainen, mutta toisaalta kehuttiin henkilökuntaa ja paikan viihtyisyyttä. No mutta tämäkin oli halvin tarjolla olevista, joten sikäli oikea valinta. Paikka ei todellakaan ollut mikään perus hotelli vaan enemmänkin paikallisten suosittu live-keikka pubi. Sain huomata, että vähintään yksi bändi per ilta oli alakerrassa jammailemassa. Musiikki loppui aivan sopivasti yhteen mennessä, joten ei mikään ongelma ainakaan minulle.

Samat rutiinit. Suihkun kautta takaisin keskustaan ja arpomaan mennäkkö Llanelliin bussilla vai junalla. Päätin etsiä tällä kertaa bussiaseman ja sillä sitten kohti Llanellin keskustaa josta oli tarkoitus ottaa taksi Parc y Scarletille, jonne Suomenkin ottelu oli siirretty. Hyvä ratkaisu. Bussi reitti kun kulki sattumalta stadionin ohi. Säästyi taksin hinta ja olin hyvissä ajoin stadikalla.

Sen verran  olin jo selvittänyt, että pelaajien vanhempia ja  sukulaisia oli tulossa enemmänkin katsomaan ottelua. Jo aikaisemmin olin saanut viestin kännykkään, että otteluliput voi sitten hakea Dragon- hotellista missä pelaajatkin majoittuvat. Kuulemma oikein Vip tilat ja Andreen otteluennakko. Tällainen huomionosoitus nostatti kaikkien tunnelmaa oikein kunnolla ja niinpä kannustuskin oli Suomen heikoilla hetkillä kovaäänistä.

Vaikka Suomi oli alussa altavastaaja niin jotenkin vaan tunnelma oli, että tästä selvitään. Huutosakin johtaja laittoi kaiken tarmonsa peliin ja ekan jakson lopulla tuntui, että pelaajat saivat kannustuksesta uskoa ja Suomi sai pelistä kiinni. Toinen jakso jatkui siitä mihin eka päättyi. Lopulta Suomi onnistui pitämään nollan ja Adde puski komeasti Suomelle tärkeän 1-0 voiton. Ottelun jälkeen vanhemmat kävivät moikkaamassa ja halailemassa sankarinsa ja itsekin pääsin onnittelemaan tutuimmat pelaajat.

Adde vanhempien kanssa sitten taksilla juna-asemalle ja siltä kiireen vilkkaa kohti live-musiikkia.

Vähän aikaa jaksoin yrittää Walesin kieltä ymmärtää, mutta lopulta loppui kärsivällisyys ja odottamaan perjantai aamua sekä Swansea akatemia vierailua. Mietin jo valmiiksi ymmärränköhän yhtään mitään paikallisesta murteesta.

Perjantai 23.8

Reippaana ylös ja aamupalalle. Aina yhtä tukeva ja ravitseva Full English Breakfest odotti houkuttelevana lautasella. Makkaraa, pekonia, papuja eikä vahingossakaan mitään salaattia tai hedelmää. No mutta kalorimäärä riittää koko päiväksi ja säästöä taas tulee, ajattelin.

Sikäli majoitus oli oiva, että Liberty stadion oli sen bussin reitin varrella. Olin stadionilla ajoissa ja ehdin sopivasti jännittää mitä tuleman pitää. Mahtaako akatemian koordinaattorin, Tonyn kärsivällisyys riittää, jos joudun moneen kertaan kysymään Excuse me. Treffit oli sovittu stadionin fani shopin eteen eikä voinut olla erehtymättä kun Swansea verkkareissa tepastellut Tony asteli kohti. Kättelyt ja ensimmäisenä stadioin puolelle. Kyllä oikeat futisihmiset ymmärtävät kuinka olennaista on näyttää vieraalle stadion sisältä päin! Valokuvat ja toimistolle, jossa juttua riitti heti eikä ymmärtämisvaikeutta ollut. Päinvastoin. Olin yllättynyt siitä avoimuudesta ja ystävällisyydestä. Kaikkeen tuli vastaus ja jokainen manuaali näytettiin mikä oli olennaista. Tarinoinnin jälkeen sitten harjoituskentälle, jossa Swansean edustusjoukkue harjoitteli. Edellisenä päivänä oli ollut Swansean Eurooppa liigan play off ottelu Perolulia vastaan. Siihenkin otteluun Tony oli tarjonnut lippua, mutta kun oli se Suomen ottelu samaan aikaan. Tunnelma treenissä oli vapautunut kun murskavoitto oli tuloksena. Michael Laudrup johti treeniä ja osallistui itsekin. Tony ehdotti, että olisin vaihtanut muutaman sanan itsensä Tanskalais legendan kanssa, mutta en halunnut lähteä sentään treeniä häiritsemään. Olisihan sitä voinut kysyä, että miten aiot Swansean peliä kehittää tällä kaudella. Olin saanut Tonylta hyvän preppauksen aiheeseen. Tony esitteli minut muille akatemian valmentajille, joita kaiken kaikkiaan on parisen kymmentä. Toiminta oli hyvin ammattitaitoista, suunniteltua, mutta asiallista. Ei mitään keuhkoamista treenikentällä. Samat periaatteet kun Barcelonassa. Kun edustusjoukkueen treeneistä olin saanut tarpeeksi palasimme stadionille ja sovimme, että ruokailun jälkeen katson ensin B ikäisten poikien treenit stadionin vieressä ja sitten lähdemme toiselle kentälle jossa nuorimmat akatemian joukkueet harjoittelevat. Joukkueen valmentaja nappasi kyytiin ja ajoimme vartin verran keskustasta toiselle kentälle. Matkalla valmentaja kertoi harjoittelun periaatteista ja päivän teemasta. Treenit pidettin harjoitushallissa ja pelaajat olivat 9-11 vuotiaita. Kahden tunnin treenit menivät nopeasti eikä pelaajatkaan tylsistyneet jonoissa vaan aktiivista toimintaa oli tarjolla. Treenien  jälkeen sain tutustua kausiohjelmaan, jossa oli kaikkien ikäluokkien treenit: päivämäärät, aiheet jne. Jaksoin selata manuaalia vajaan tunnin, mutta paneroidut katkaravut alkoivat uida vastavirtaan ja keskittyminen vähän herpaantui. Päivä oli ollut antoisa ja ylitti kaikki odotukset. Seuraavaksi päiväksi oli vielä tarjolla treenejä ja akatemia ottelu, joten Tonyn kyydillä keskustaan ja kämpille. Illalla ei live musiikki jaksanut elimistöä kiinnostaa vaan päätin toipua aamuun mennessä brittiruuasta.

Lauantai 24.8

Aamulla lautasella odottikin sitten uusi rasvapläjäys. Tällä kertaa annokseen oli jostain keksitty viipale tomaattia koristeeksi.

Närpin kaikki syömiskelpoiset osat ja jätin pekonit suosilla syömättä. Tarkoitus oli nauttia kohtalaisen terveellä vatsalla ensin Swansean junnujen treenit, akatemia ottelun Swansea-Crystal Palace ja vielä sen päälle Rugby ottelun. Aamun treeniohjelmasta ei ollut ihan tarkkaa tietoa, mutta toimintaa oli aamusta asti, myös edustusjoukkue harjoitteli viereisellä kentällä ennen ottelun alkua. Aika harvoin on mahdollista seurata pääsarjatasoisen joukkueen treenejä vierestä.

Rugby ottelu piti alkaa kolmelta, mutta se olikin siirretty puoliviiteen, joten aikaa oli käydä Dragonissa treffaamassa Siniä ja Markea. Sainkin oikein mukavan esittelyn mitä kaikkea joukkue on välipäivinä puuhaillut. Aikaa oltiin tapettu kaikenlaisilla keinoilla. Hauskoja ja yhdistäviä juttuja. Kaiken huipuksi sain vihiä, että tuttuja pelaajia oli odotettavissa Saksa-ottelun avaukseen. Alkoi jännittämään enemmän kuin pelaajaa itseään! Sen verran tiesin Saksasta, että keskikentällä on kenties turnauksen paras pelaaja pelaamassa Siniä vastaan. Aika mielenkiintoinen ensiesiintyminen TU19 majussa. Otteluhan oli vielä ratkaiseva semifinaalia ajatellen. Piste riittää semifinaaliin ja mikä parasta Kanadan MM kisoihin! Panokset olivat niin kovat, ettei niitä kannattanut korostaa liikaa. Tsemppi toivotusten saattelemana sitten Rugby otteluun. Ottelusta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Ei vaan ollut mun juttu.

Britti ruuan sijaan tarjosin vatsalle vaihtelua ja panostin Intialaiseen keittiöön. Ei mennyt tämäkään ruokailu suunnitelman mukaan kun ahmin itseni ähkyksi, kun pitkästä aikaa oli tarjolla muutakin kuin paneerattua sitä-sun-tätä. Ruuan jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mennä kämpille vatsan viereen lepäämään, vaikka osa minua olisi halunnut lähteä katsastamaan alakerran live-meno-meininkiä.

Sunnuntai 25.8

Sunnuntai olikin sitten taas Suomen ottelupäivä. Jo edellisenä päivänä oli valjennut, ettei bussit kulje Pontardawesta keskustaan. Matkaa oli taksirahassa luokkaa 20-25 puntaa, joten edestakaisin se tekee enemmän kuin hotelli yö. Siinä sitten pähkäilemään asiaa. Asia tuli myös jutuksi pub-hotellin omistajan kanssa, joka saman tien tarjosi kyydin keskustaan. Kiitollisena kyydistä suuntasin junalla kohti Richmond parkkia. Jonkinlainen muistikuva Carmarthenin kaupungista oli piirtynyt verkkokalvolle ja sen perusteella sitten suuntasin kohti oletettua stadionin sijaintia. Jälleen kerran suoraan kohteeseen stadionin portille. Aikaa ottelun alkuun oli vielä reilusti, joten kävin vain katsastamassa olosuhteet ja vaihdoin muutaman sanoan itsensä Laura Österberg-Kalmarin kanssa. Sympaattinen nainen täytyy sanoa.

Koska aikaa oli niin se piti hyödyntää kiertelemällä viehättävää Carmartenin kaupunkia, joka ei ollut koolla pilattu. TU19 lopputurnaus oli ensimmäinen Walesissa järjestetty turnaus ja aika usein paikalliset kyselivät mielipidettä kisajärjestelyistä. Ainakin tässä kaupungissa turnauksen tunnukset olivat katukuvassa esillä.

Jälleen kerran ruuaksi tuttu Latte & sämpylä sekä WiFi yhteys. Pakolliset fiilistelyt ja sähköpostit.

Takaisin stadionille ja hyvät paikat lehdistökatsomon vierestä. Tarkoitus oli pitää ottelusta tilastoja ja ottaa kuvia. Stadion oli sopivan pieni ja etäisyys kentälle oli vain metrejä. Kameran zoomi riitti ottamaan hyviä kuvia pelaajista. Ennen ottelua oli jännitystä ilmassa, että miten joukkue pärjää ja varsinkin miten käy ottelussa Ruotsi-Norja. Norjan voitto kun auttaisi Suomen semifinaaliin. Näin lopulta kävikin, että Suomi tasapelillä varmisti itse paikan välierissä ja sen päälle vielä Norjakin voitti Ruotsin puhtaasti, joten juhlat olivat stadionilla sen mukaiset. Valmennusporras oli silmin nähden tuloksesta helpottunut ja onnellinen mikä pitkän projektin jälkeen olikin ymmärrettävää. Harvinaista herkkua saada Suomi välieriin.

Iloisissa tunnelmissa kohti rautatieasemaa ja majoitusta.

Maanantai 26.8

Viimeinen yö pub-hostelissa. Edellinen ilta olikin mennyt miettiessä seuraavien päivien ohjelmaa ja majoittumista. Kun Suomi pelasi itsensä välieriin, niin oli selvää, että tulen katsomaan sen keskiviikkona. Sitä ennen oli kuitenkin tarjolla maanantaina Port Talbotissa Walesin Premier liigaa sekä tiistaina TU16 Suomi-Wales. Kysymys kuuluikin, että missä kannattaa majoittua, koska TU16 pelasi Newportissa ja välierät sitten oli tarkoitus pelata Llanellissa. Matkaa julkisilla on parisen tuntia yhteen suuntaan. Lopulta päätin majoittua seuraavat kolme yötä Newportissa. Maanantaina oli kuitenkin edessä siirtyminen Neathin kautta Port Talbotiin ja sieltä sitten ottelun jälkeen Newportiin. Neath siksi, että maanantai oli bank holiday eli arkipyhä eikä bussit taaskaan kulkenut. Neathiin oli kuitenkin lyhyempi matka kuin Swansean keskustaan, joten sinne ja pari tuntia kaupunkia ympäri, josta sitten junalla Port Talbotiin, joka olikin seuraava pysäkki.

Port Talbotista ei ollut karttaa vaan luotin, että kenttä löytyy helposti. Ainoa paikka mikä käytännössä oli auki oli paikallinen pub, jossa Walesin Premier liiga ei oltu kovin tarkkaan seurattu. Ensin sain todistella, että päivällä tosiaankin on ottelu, sen jälkeen sitten ohjeita stadionille oli tarvis. Jälleen kerran iPhone pelasti. Näppärästi kartta esille, henkilökunta pointtasi stadionin, reitin, siitä kuva, ja ohje olikin valmiina.

Muutaman kilometrin kävely stadionille ja jo kohta olinkin Port Talbotin vaatimattomalla stadionilla. Olosuhteet olivat Suomen kakkosdivarin tasoa. Ison maailman malliin vaatimattomasta katsomosta löytyi toki VIP katsomon osa ja varatut penkit. En jäänyt arvuuttelemaan olisinko  minä yksi valituista vaan siirryin rahvaan puolelle vastakkaiseen katsomoon. Ottelu oli Walesin Premier liigan kohtaaminen Port Talbot vs. Connah’s Quay. Ottelun tasosta ja suosiosta ei ollut mitään käsitystä ja se olikin yksi syy tulla katsomaan paikallisen liigan ottelua. Omakohtainen kokemus antaa aina paremman lähtökohdan keskusteluun.

Hyvissä ajoin ennen ottelun alku ali selvää, ettei mitään yleisöryntäystä ollut odotettavissa. Lopulta katsojamääräksi kuulutettiin 173. Ottelun tasokaan ei päätä huimannut. Periaatteessa pelaajien ulkoinen olemus näytti lähinnä vastaavalta kuin suomalaisen 5. divarin pelaajan, mutta pelissä oli asioita joilla olisi pärjännyt Veikkaus liigassa. Kaksinkamppailut, pääpeli ja ihan perus futiksen pelaaminen  oli samaa tasoa kuin kotimaisessa liigassa. Ei ihme, että suomipojan on vaikeuksia voittaa edes tämän pubiliigan joukkueita.

Puoliajalla sitten kuuluttaja tarttui hihasta ja kyseli olenko Suomesta ja tullut katsomaan TU19 lopputurnausta. Toki toki olen vastasin ja siitä sitten juttua riitti. Ensi töikseen hän kutsui minut VIP tiloihin ja esitteli minut vastoin parempaa tietoa Suomen joukkueen jäseneksi, vaikka painotin, että tunnen kyllä kaikki, mutta ei mitään virallista tehtävää ole. Esittely kierroksen jälkeen Robert näytti Port Talbotin ylpeyden aiheet: ensimmäisenä seinällä roikkui Tintti Johanssonin TPS pelipaita, seuraavaksi huoneen parhaalla paikalla ollut suuri kuva kollaasi jonka etualalla oli Veritas stadionin kuva! Pienemmissä kuvissa tapahtumia ottelusta ja joukkuekuva. Selvisi että Port Talbot pelasi ensimmäiset euro-ottelunsa juuri TPS vastaan muutama vuosi sitten. Noh riittihän siitäkin puoliajaksi juttua, jonka jälkeen Robert palasi kuuluttamoon ja minä katsomoon. Olimme jo sopineet seuraavaksi päiväksi treffit Newportiin, jonne hän oli tulossa kuuluttamaan Wales-Suomi ottelua.

Ottelu jatkui aika vaatimattomilla tapahtumilla ja yksi kohokohdista oli ottamani koppi kun pallo lensi kovaa suoraan minua kohti. Yksi ottelu Walesin Premier liigaa riitti minulle. Toki mieleen painuva kokemus tämänkin.

Seuraavaksi matka jatkuikin junalla Newportiin. Tällä kertaa sorruin taksiin ja suoraan majoitukseen. Muutaman minuutin taksikyydillä viihtyisään pieneen hotelliin. Bookingin kautta kun sen varasin niin, kuvista päätellen hotla oli uniikki ja tasokas. Varasin viimeisen huoneen, joka oli avara ja viihtyisä. Kuitenkin olin positiivisesti yllättynyt, ettei kuvat valehdelleet vaan seuraavat kolme yötä vietän lähes sviitti-tason majatalossa edulliseen hintaan. Majoittumisen jälkeen suuntasin kohti keskustaa. Tällä kertaa kävellen tarkoitus oli löytää joku paikallinen kuppila missä voisi katsoa ManU-Chelsea ottelun ja samalla syödä jotain. Walesin kolmanneksi suurin kaupunki oli arkipyhänä hiljainen, mutta löytyihän sieltäkin mukava pubi, jossa jätti screenilta voisi seurata ottelua. Voisi väittää, että tunnelma oli huomattavasti parempi pubissa kuin veikkausliiga ottelussa paikanpäällä. Ottelun jälkeen sitten samaa polkua takaisin kämpille.

Tiistai 27.8

Aamiainen hotellissa oli mainio. Walesin ensimmäiset hedelmätkin kävelivät vastaan aamiaispöydässä. Huone oli viimeistä piirtoa myöten kalustettu ja sisustettu viihtyisäksi. Smal talk Barryn kanssa paljasti hotellin historian ja hänen roolinsa. Hotellin omisti sijoittaja ja Barry hoiti busineksen. Suomessakin, ja Turussa -70 luvulla usein vieraillut Barry, oli varsinainen Englantilainen gentleman. Aristokraattinen Englanti oli musiikkia korville. Kaikesta näki ja koki, että tämä herra on ihmisiä varten. Palvelu pelasi ja asiakkaasta pidettiin hyvää huolta.

Aamiaisen jälkeen päivä oli pyhitetty Newportille ja TU16 Wales-Suomi ottelulle. Tiistain ottelu alkoi klo 19 ja päätin käyttää päivän kaupunkiin tutustuen. Kiertelin katuja ja kuvailin kaikkea mahdollista kun vastaan tuli suomi-paitaan pukeutunut pariskunta. Pariskunta kulki kartta kädessä ja päätin käydä vähän jututtamassa. Ei ollut vaikea arvata, että he olivat tuleet tytärtään kannustamaan illan otteluun. Merkkitapahtuma selvästikin ja niin se pitää ollakin! Hetken kiertelimme yhteisen mielenkiinnon kohteena olleet maamerkit ja sitten tiemme erosivat. Jatkoin kaupunkiin tutustumista ja sitten hotellille hetkeksi lepäämään.

Hetkisen lepäilyn jälkeen sitten paluu keskustaan ja kohti linja-autoasemaa. Olin etukäteen selvittänyt mikä bussireitti vie Spytty parkille. Laituri ja aikataulut oli selvitetty. Kävellessäni kohti asemaa kaksi iloista naista heiluttivat kättään minua kohden ja siellähän oli tuttuja kasvoja. Amandan äitihän se siinä viittoili ystävänsä kanssa. Vähän odottelinkin ja toivoin näkeväni Raden ja Anskun reissussa. Tällä kertaa Rade oli jätetty kotiin ja vaimo sitten pitämään huolta jälkikasvusta. Sama oli suunta. Esitin jo suunnitelmani miten linkkarilla, joka nopeasti korjattiin dösäksi, pääsee stadionille. Kovinkaan suurta kannatusta rahvaan dösäreissu-suunnitelma ei saanut, joten taksin kyytiin koko rytmiryhmä. Kun kohteeseen suunnataan taksilla jää löytämisenkokemus tuntematta, mutta toki porukalla taksi reissu on helposti myös halvempi tapa. Stadionilla oltiin hyvissä ajoin. Ensimmäisenä toki oli vuorossa tutustuminen nurmeen. Ansku päätti tehdän sen ihan konkreettisesti paljain jaloin, kuten kunnon futarin kuuluukin. Kenttä oli kuin samettia, mikä Walesissa ei ole selvä asia. Useilla kentillä pelataan enimmäkseen Rugbyä ja siinä käsittelyssä nurmi saa kyytiä. Kun kenttä oli todettu meille kelpaavaksi katsastimme vielä lähi maisemat ennen paluuta stadionille.

Ennen ottelua ehdin vielä vaihtaa kuuluttaja tutun kanssa muutaman sanan ja ääntämisohjeita suomalaisten nimistä. Maammelaulun jälkeen sitten joukkue asettui kuvattavaksi varta vasten meille viidelle suomesta asti kannustamaan tulleelle. Ei vielä ihan ammattimaisesti sujunut, mutta homma tuli hoidettua Amandan johdolla. Vähän harmi, ettei Peppiä tänne valittu, mutta seuraavalla kerralla uskoisin, että ’meidän Peppi’ on mukana.

Ennen kaksoimaaottelua tämä maju ei harjoitellut yhdessä, joten kovinkaan suuria odotuksia yhteispelin sujumisesta ei ollut. Ennen vastustajan voittamista pitää vielä voittaa oma jännitys. Lopputulos 2-6 Suomelle kertoo tasoeron joukkueiden välillä.

Ottelun jälkeen sitten vanhempien ja pelaajien onnellinen jälleennäkeminen, halaukset ja kuvaukset. Anskulla oli vielä terveisiä välitettävänään Jaska Matikaiselle joka oli Walesin liiton edustajien kanssa tullut katsomaan ottelua.

Ottelun jälkeen sitten samalla taksilla keskustaan ja tarkoitukseni oli opastaa joukko kantapaikkaani. Valitettavasti jutustelu viehättävän Marin kanssa sekoitti ajatukset ja suuntavaiston enkä löytänytkään Pubiin vaan päädyimme vaatimattomaan kuppilaan siiderille. Aikamme suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa ja vaihdoimme puhelinnumerot, jos vaikka eksymme. Alkuperäinen tarkoitus oli tavata viimeistään Suomen välieräottelussa Richmond Parkilla.

Keskiviikko 28.8

Full English Breakfest oli taas ladottu eteeni aamiaiseksi. Nopeasti elimistö näköjään kaikkeen  tottuu joten ei muuta kun rohkeasti lapioimaan pavut sun muut polttoaineeksi pitkän päivän varalle.

Välierä päivä. En ollut kovinkaan mielissäni kun Uefa oli vaihtanut semifinaali otteluiden järjestyksen ja pelipaikat päivää ennen kun olin jo varannut majoituksen Newportista. Alun perin Suomen piti pelata Llanelissa iltapäivällä. Llanelli on lähes tunnin lähempänä kuin Carmarthen jonne Suomen ottelu siirtyi. Vielä kun ottelun alkamisaika oli klo 19 niin aikataulujen kanssa tulikin aikamoinen haaste. Jos junakyydillä aikoisin takaisin Newportiin, niin joutuisin lähtemään kesken ottelun pois! Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko TU16 majun kyydillä takaisin tai hotellin varaus Carmarthenista. Jälkimmäinen olisi ollut rahanmenoa ja muutenkin kovin huono vaihtoehto. Seuraavan päivän ottelu kun alkoi jo klo 11 olisi aiheuttanut kovan kiireen heti aamusta.

Alustavasti oli luvattu, että pääsen takaisin, jos muuta keinoa ei ole.

Aamiaisen jälkeen hetki hotellilla ja sitten olikin jo aika lähteä junalla kohti Llanellia ja Parc y Scarlettia jossa pelattiin ensimäinen välierä Saksan ja Ranskan välillä. Ottelu lähetettiin Eurosportilta suorana ja kun stadionilla oli Free WiFi niin kaikki palvelut olivat käytössä: Eurosport Iphonessa ja online fiilistelyt tutuille Suomeen. Ottelun alku oli varsin verkkaista, mutta Ranskan maalin jälkeen alkoi tapahtua. Lopulta Ranska vei ottelun ja itsenäs Finaaliin. Seuraavaksi sitten yhdessä suomalaisten kanssa Llanellin keskustaan nauttimaan lasillinen ja aurinkoisesta kesäpäivästä. Juna-aseman viereinen Pub oli sarjassamme alkuperäiskansan kohtauspaikka. Tuli sekin koettua.

Pubi-kokemuksen jälkeen sitten junalla Carmarthenin. Reitti stadionille oli jo tuttu joten voisimme unohtaa etsimisen stressi ja keskittyä kaupunkiin tutustumiseen ja hyvän ruokapaikan löytämiseen. Lopulta sellainen löytyi ja päivän kalorimäärät tulivat nautittua. Walesissa näytti olevan merkitty kalorimäärät aterian kylkeen eli siis menuun. Taatusti valitsimme sellaisen vaihtoehdon joka oli hintansa värtti.

Suomen joukkueesta paistoi flow ja odotukset olivat, että ottelusta tulee tasainen ja jopa jatkoajalle mentäisiin. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan Englanti oli suvereeni. Vastustajan Paige Williams oli mahtava. Ulkonäöltään sporttinen missi teki mitä halusi ja ratkaisi panoksellaan ottelun. Pelin jälkeen kävin vielä ottamassa tytöstä kuvan ja kehuin varmuuden vuoksi, että hän  oli ottelun MVP.

Ottelun jälkeen Suomenleirissä ei hymyilty vaan pettymys oli aistittavissa. Valmentajakin asteli ilmeettömästi pukukoppiin. Suomi saavutti kuitenkin tavoitteensa joka oli kova joten jo seuraavana päivänä tunnelma oli iloisempi. Toki Englannin ylivoima oli hämmästyttävän murskaava.

Ottelun jälkeen sitten bussilla takaisin Newportiin. Matka sujui hämmästyttävän nopeasti. Ajallisesti nopeammin kuin junalla, mikä yllätti. Aikaa kului parisen tuntia. Hetken aikaa bussissa oli vähän yksinäistä, mutta sitten keksin kysyttävää pelaajilta jotka olivat sosiaalista porukkaa. Ihan suoraan en kyytiä keskustaan saanut, mutta onneksi Walesin liiton yhteyshenkilöt olivat ystävällisiä ja lopulta kuskasivat minut keskustaan. Muutenkin oli mukava keskustella heidän kanssaan Walesin futiksesta ja erityisesti tyttöfutiksen statuksesta. Kiitin kyydistä ja kantapaikan kautta hotellille.

Torstai 29.8

Torstai olikin sitten viimeinen päivä Walesissa, mutta sitäkin kiireisempi. Ensin pakkaamiset ja jäähyväiset symppis Barrylle ja kohti Spytty parkkia jossa Wales-Suomi toinen osaottelu. Reissu stadikalle Marin ja Anskun kanssa, jotka olivat käyttäneet keskiviikon Cardifiin tutustumiseen ja shoppailuun.

Ottelu alkoi jo klo 11. Sama vastustaja Wales. Toiseen otteluun oli jo suuremmat odotukset, mutta lopulta mitään suurta spektaakkelija ei nähty vaikka Suomi ottelun vei 0-3 Ronja hattutempulla. Ottelun jälkeen sitten Ansku & Mari taksilla bussiasemalle ja minä Iidan vanhempien kanssa juna-asemalle. Tulostin netistä varaamani liput automaatista ja vajaan tunnin odottelun jälkeen matka jatkui kohti Lontoota.

Omasta mielestäni olin varannut samasta hotellista majoituksen kuin tullessa ja suuntaisin tutusti kohti hotellin respaa. Respassa sitten varausta ei meinattu löytää. Ajattelin, että ovat sotkeneet sen aikaisempaan yöpymiseeni samassa hotellissa edellisellä viikolla. Lopulta selvisi, että hotellien nimet olivat lähes identtiset Smart Hyde Park View ja Smart Hyde Park Inn! Kun asia valkeni niin ehdin jo mielessäni kauhistella, että onkohan tämä toinen sitten toisella puolella kaupunkia, mikä sotkisi vähän suunnitelmia. Onneksi sijainti oli jopa lähempänä Paddingtonia kuin tämä viihtyisämpi Smart Park.

Aivan samantasoinen tämä toinen ei ollut, mutta mitä siitä. Tällä kertaa ehdin jopa nähdä kämppikseni:  Tällä kertaa jaoin huoneen keski-ikäinen Espanialaispariskunnan ja miehen äidin kanssa.

Tälläkään kertaa en jäänyt aikaani kuluttamaan hotellille vaan lähdin hyvissä ajoin kohti White Hart Lanea olihan minulla liput illan otteluun Tottenham-Dinamo Tbilisi. Suurinpiirtein olin hahmottanut missä päin Lontoota stadion sijaitsee ja arvelin, että vähintään tunti kestää erilaisilla kulkupeleillä päästä stadionille. Metrokarttaan tutustumalla ei ihan selvinnyt mikä reitti olisi paras joten kysymään henkilökunnalta. Lopulta sain yksinkertaisen helpot ohjeet jolla pääsin metrolla noin puolentunnin kävelymatkan päähän stadionista. Vaihto junaan olisi vienyt aivan stadionin viereen. Päätin kuitenkin nauttia tunnelmasta ja valuin kohti stadionia muiden fanien peesissä. Satojen Tottenham kannattajien kulkueessa ei tarvinnut epäillä, etteikö suunta olisi oikea. Matkan varrella sitten paikallista pikaruokaa huiviin ja lopulta stadionille ja omalle paikalle, joka oli tällä kertaa rivillä 14. eli paras mahdollinen ottelun seuraamiselle. Paikka oli niin lähellä kenttää, että kuuli pelaajien puheet. Legendaarinen Tottenham ja White Hart Lanella on aina ollut paikka sydämessäni. Kun Yle alkoi lähettämään lauantai iltaisin englannin liigaa niin sanat Tottenham ja White Hart Lane sai aikaan vilunväreitä. Nyt sitten istun stadionilla onnekkaana seuraamassa yhden tämän hetken parhaan valmentajan kädenjälkiä joukkueen pelitavassa. AVB eli Andres Villas Boas. Vaikka ottelu pari oli ratkennut käytännössä ensimmäiseen osaotteluun ja Bale oli myyty Madridin, niin kokemuksesta jäi positiivinen fiilis. Hyvää pelaamista, tunnelma ja ihan omanlaisensa ilmapiiri. Jopa kotoinen ja sellainen mitä haluaa lisää.

Ottelun jälkeen vielä yhdet asiaankuuluvat juustohampurilaiset. Kieltämättä ei ollut edes kovin nälkä, mutta vaikka olisikin ollut niin puolet olisi jäänyt hampurilaisesta syömättä. Sen verran tuhti annos. Majoneesit pitkin poskia kiirehdin metroon ja suoraan hotellille. Tällä kertaa en kaivannut lisää seikkailua. Kaiken lisäksi Tottenhamin ympäristö oli aika karua ja jopa vähän epämääräistä. Suoraan hotellille nukkumaan, jotta jaksaisin kävellä seuraavan päivän Lontoon nähtävyydet.

Perjantai 30.8

Vaatimaton majoitus ja sen mukainen hinta piti sisällään minimalistisen aamupalan: kahvi, paahtoleipää ja vettä. Enemmän kuin ei mitään kuitenkin. Helposti kahvilassa tuostakin saa maksaa 5 puntaa joten paahtista poskeen ja niillä eväillä sitten talsimaan Lontoon puistoja. Kensington, Hyde park, Buckingham Palace, St James park, Westminister bridge, Big Pen ja London Eye mm. tuli nähtyä kerrankin aurinkoisena päivänä. Välipala Thamesilla ja sitten olikin aika suunnata kohti Heatrowia.

Antoisa reissu ja paljon hienoja kokemuksia, joista tässä vain pieni osa.