TuPy-TPS 25.7.2012

Impivaaran nurmi 25.7.2012

TuPy-TPS 0-1(0-1)

1. Puoliaika

Kun vastaan asettuu lähes liigajoukkueen kokoonpano ja me puolestaan täydensimme omaa joukkuetta -97 ja -98 ikäluokista korvataksemme Sinin ja Lauran, niin oletus oli, että meitä viedään kuin märkää rättiä. Oli suuri yllätys, ettei vastustaja pystynyt pyörittämään meitä alusta lähtien mennen tullen.

Pallo pyöri omalla kenttäpuoliskolla lähinnä meidän puolustuslinjassa välillä käyden keskikentällä. Pelaajat olivat vähän verkkaisella tuulella ja pallo liikkui hitaasti pitkällä nurmella. Meidän pelissä ongelma oli oikeastaan vain ja ainoastaan se, että kaksi hyökkääjää kolmesta ei meinannut millään jaksaa pelata ja hakeutua pelattavaksi tai sitten tulla puolustuksen avuksi. Tästä syystä emme pystyneet hyödyntämään niitä jaksoja kun meillä oli tilaisuus lähteä hyökkäämään. Hienoimmat tilanteet syntyivät Emilian noustessa laidalta mukaan hyökkäykseen. Maali alkaa olla jo lähellä. Saimme kuitenkin hyviäkin rakenteluita aikaseksi. Varsinkin Reetta tuli hyvin pelattavaksi ja hänen kautta saatiin murrettua linjoja. Tepsi sai muutaman tilanteen lähinnä kulmista. Ottelun ainoa maali tuli 31. minuutilla kun TPS pelaaja pääsi laidalta läpi ja laukoi ohi maalivahdin. Ekalla jaksolla tapahtui myös ikävä loukkaantuminen, kun TPS pelaaja tavoitteli palloa Astan samaan aikaan potkaistessa sitä. Polvi vääntyi ikävästi.(TPS pelaajalla).

2. Puoliaika

Puoliajalla sitten puolet joukkueesta olis halunnut vaihtoon, mutta vain kolme voitiin ottaa. Kun Tiia ei pystynyt pelaamaan niin koko puolustus piti laittaa uusiksi. Kun Laura oli pelikiellossa niin kolmatta topparia ei ollut käytössä. Pienen miettimisen jälkeen Emilia oli uhrattava toppariksi. Tämä totta kai söi meiltä hyökkäysvoimia entisestään, mutta puolustuslinja toimi tyylikkäästi toisenkin jakson. Täysin uudella puolustuslinjalla hoidettu toinen jakso oli hyvä perusta. Maikkukin pelaa jatkuvasti puolustuksessa minun silmissäni lähes virheetontä peliä ottelusta toiseen. Toki hyökkäysvastuutakin tulee pelaajan toiveen mukaan. Maaleja vaan pitää syntyä, jotta syrjäyttää vakio hyökkääjät. Puoliajalla vaihdettiin myös ensimmäistä kertaa nuoremasta ikäluokasta nostetut Pepin(-98) ja Venlan(-97). Olen pitänyt omista periaatteista kiinni ja pyrkinyt siihen, ettei liian aikaisen nosteta pelaajia vanhempiin ikäluokkiin. Molemmat pelaajat osoittivat, että nyt alkaa olemaan oikea hetki nousta vaativimpiin otteluihin. Molempien suoritus oli onnistunut. Peppi pystyi haastamaan selvästi kokeneemmat vastustajan topparit ja kerran lennätti  topparin komeaan ilmalentoon oikein ajoitetulla taklauksella. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sen paremmin pääsimme vastustajan hyökkäys alueelle. Vaikka emme edelleenkään ehtineet varsinaiseen pärssiin niin vastustaja antoi meille sivurajaheittoja läheltä päätyrajaa. Jotenkin vaan pelaajat eivät uskoneet itseensä loppuun asti. Meillä oli täydet mahdollisuudet tasoittaa ottelu. Monet pystypallot päätyivät, pullakahvien ;) toivossa vastaan tulleelle maalivahdille. Katselijoita oli taas varsin mainiosti paikalla ja paikalliskamppailun henkeen sopivasti tunnelmaa ja pientä kuittailuakin sisältyi tämän kertaiseen otteluun.

Ottelun jälkeen.

Väistämättä tämänkin ottelun jälkeen vahvistui se käsitys, että pelaajien kannattaa pelata oman ikäluokkansa sarjoissa. Sillä tasolla mihin rahkeet riittävät. Seuraavalle tasolla kannattaa siirtyä kun pystyy dominoimaan omassa ikäluokassa. Perinteinen mantra 'kovat-pelit-kehittävät ei ole tuottanut kovinkaan kaksista tulosta. Jos Turkulaista naisfutista halutaan kehittää niin totta kai polku kulkee pelaajilla portaittain juniorisarjoista naisten 1 divarin kautta kohti liigaa. Ensimmäinen asia on se, että pelaaja saa pelata sopivalla tasolla. Ja paino sanalla pelata.