TPS-TuPy 19.9.2013

Impivaaran nurmi 19.9.2013

TPS-Pyrkivä 4-0(2-0)

Tapahtumat

Ennakko

Ottelu oli tarkoitus pelata jo puolitoista viikkoa sitten, mutta TPSllä oli syitä siirtää ottelu tai muuten olisimme joutuneet pelaamaan heidän nuorempaa ikäluokkaa vastaan. Meille ehdottomasti parempi vaihtoehto oli siirto, ja että saamme pelata mahdollisimman kovaa kotijoukkuetta vastaan ja nähdä todellinen joukkueiden taso.

Siirron ansiosta molemmat joukkueet saivat parhaan mahdollisen kokoonpanonsa. Tepsillä toki paljon laajempi materiaali, mutta myös meillä parhaat mukana. Vastustajan pelaajalistaa kun katsoo niin kaikki heidän neljä vaihtopelaajaa olisi mahtunut meillä avaukseen.

Olosuhteetkin suosivat ottelua. Sade oli tauonnut ja lämpöä ihanteellisesti noin 18 astetta. Kenttä oli imenyt runsaat sateet hyvin ja nurmi ajankohtaan nähden hyvässä kunnossa. TPS piti lupauksena ja hoiti meidän toivomuksesta ottelun nurmelle. Onnistui ilmeisesti poikkeusluvalla. Puitteet olivat hienot, ainoastaan alle sadan jäänyt katsojaluku oli pettymys. Jopa tuomarit olivat kokeneita ja osaavia eikä tarvinnut koko aikaa olla sydänkurkussa pelkäämässä jotain käsittämätöntä tuomiota.

Eka jakso

Lähtökohta oli se, että meidän pitää uskaltaa pelata ultra rohkeaa pallollista peliä ja vieläpä taktisesti äärimmisen hyvin, jos aiomme saada hyvän tuloksen. Edellisessä kohtaamisessa tepsin ryhmitys tarjosi meille tarvittavan tilan hyökkääjien ja keskikentän välissä, jonka hyödynsimme ja mursimme prässin kohtalaisen helposti. Tänään olimme varautunut siihen, että tepsi muuttaa keskikentän ryhmitystä niin, että kymppi pitää meidän pohjapelaajan. Pelaajat tietävät miten tuota timanttia vastaan pelataan, joten mikään ongelma se ei meille ollut. Oikeastaan tämä tarjosi meille kolme eri reittiä murtaa prässi. Vaikka alku oli vähän hapuilevaa niin aika nopeasti pallollinen uskallus löytyi. Juoksuvoimainen kotijoukkue luotti prässiinsä ja me pallonhallintaan. Ajoittain emme antaneet minkäänlaista mahdollisuutta prässätä palloa omalla kenttäpuoliskolla. Tämä siis joukkueelta jonka oli kauden alussa mahdotonta edes kuvitella avaavansa lyhyellä! Hyödynsimme pelaajaylivoiman ja liikutimme palloa esimerkillisesti. Uskalsimme jopa juoksuttaa yksinäisiä prässääjiä kolmion keskellä kuten perushöynässä. Keskikentän keskustassa sitten alkoikin olla ahdasta, mutta hyvin siitäkin välillä tulimme läpi, mutta ongelmat alkoivat taas hyökkäyskolmanneksella. Liian helppoja pallonmenetyksiä eikä saatu riittävän nopeasti keskikenttää mukaan tukemaan. Pallon menetyksen jälkeen sitten kenttä oli vähän liian auki tepsin nopeille vastahyökkäyksille. Tepsi sai kaksi paikka, kaksi laukausta ja molemmista maalit. Vaikka puolustajat ovat jo oppineet merkkaamaan pelaajansa, sijoittumaan niin, että näkevät pelaajan ja pallon, niin edelleenkin keskikenttäpelaajilta unohtuu tämä merkkaus boksissa omalla alueella. Ei voi mitään. Toisen maalin jälkeen oli keksittävä miten saamme keskikentältä pelaajan nopeammin mukaan hyökkäykseen ja samalla tuomaan lisää kaksinkamppailu voimaa. Valitettavasti vaihto kohdistui Roosaan, joka osaa parhaiten hakea syötöt linjojen välistä. Vaihdolla saimme jotain ja menetimme samalla. Roosan ottaminen avaukseen oli kuitenkin onnistunut ratkaisu. Joukkueen nuorin, jolle ei kauden alussa montaa minuuttia peliaikaa luvattu, on ottanut avauksen paikan. Maalipaikkoja oli myös meillä, mutta jos ei läpiajosta saada edes maalilaukausta aikaan, niin on äärimmäisen vaikea voittaa otteluita. Ohje oli hyökkääjille ampua maalipaikoista kohti maalia. Paikkoihin hakeuduttiin, mutta riittävää päättäväisyyttä ja tahtoa ei ollut hyökkäys kolmanneksella. Mutta onhan tässä selvä ero puolustuksen tiiveydessä naisten 2 divariin verrattuna!

Toinen jakso

Kahden maalin etumatkaa sitten kuromaan kiinni. Kaikilla piti olla selvää miten me prässi murretaan. Vaikka ihan sovitusti emme pelanneet niin saimme toisen puoliajan alussa muutaman todella hyvän maalipaikan, josta yllätys yllätys emme saaneet palloa maaliin.

Vastustajan prässin taso oli ajoittain jopa haastava, mutta siitä huolimatta pääsimme sen läpi tyylikkäästi sitten vaan loppui keinot ja mitä pidemmälle ottelu eteni, sen vaikeampi meillä oli saada palloa hyökkääjille. Toki eteenpäin meneviä hyökkääjiä oli jäljelle yksi ainoa joten vaihtoehdot olivat kovin vähissä. Oikeastaan suurempi ongelma oli pelin avaamisen rytmi ja pelaajien sijoittuminen. Asta pelasi kyllä kuten sovittiin, mutta muuten ei tehty asioita sovitusti. Keskikentän yhteispeli ei tänään ollut ihan yhtä sujuvaa kuin se parhaimmillaan voisi olla. En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos sarjan viimeisessä pelissä pystyisimme tätä osa-aluetta parantamaan. Kaikkein tragikoomisin ongelma meillä oli tänäänkin se, ettemme saa palloa lentämään vastustajan korkealla makaavan linjan yli! Siis sitä minkä jokainen vastustaja ensimmäisenä pystyy tekemään. Pitkääpalloa ja joku perään. Tuo vaihtoehto vaan pitäsi olla, samoin kuin maalivahdin avaus, joka lentää yli puolen kentän, tarjoaisi yllätysmomentin. Tarkoitus ei todellakaan ole avata aina lyhyellä ja pelata vasta kymmenellä syötöllä pallo hyökkääjille. Onnistuessaan tämä pelitapa on näyttävää, mutta vielä tarvitaan useita steppejä, jotta pystysimme rakentamaan alhalta asti maalipaikan oikealla rytmillä, niin että saamme riittävästi pelaajia samaanaikaan hyökkäyskolmannekselle. Eväät alkavat olemaan, mutta tarvittaisiin vielä yksi kolmen päivän leiri ja 4-5 ottelua. Ei vaan ole mitään oikotietä onneen.

Ja sitten tepsin toisen puoliajan maalit... tai no antaa olla. Nyt ei ihan  muistu mieleen saiko vastustaja ekan jakson kahta laukausta lukuunottamatta todellisia maalilaukauksia aikaan? Tällä kertaa ottelua ei videoitu, joten en voi tarkistaa.

Yksi suurimpia eroja joukkueiden pelissä on ykkösprässääjän toiminta: siinä kun TPS pelaaja ajaa voimalla päin jarruttamatta niin meidän pelaajat liian usein jarruttavat jo viisi metriä ennen pallollista. Seuraus on, että omat pelaajat saivat taas eilen rajusti jalkoihinsa, kun taas vastustaja pääsee liian helpolla. On kuitenkin selvää, että joku raja noissa ryntäilyissä pitää olla ihan pelaajan oman turvallisuudenkin takia. Ei ihme, että loukkaantumisia tulee. Toki pelaajien pitää osata suojautua näissä tilanteissa ja liikuttaa palloa vielä nopeammin. Se että juuri laitapakit saivat eilen koivilleen kertoo siitä, että pallo oli laitapaikilla usein juuri sen sekunnin kymmenyksen liian pitkään. Perussääntö: pelaa laitaan mutta älä pelaa laidalla.

Tepsi oli omassa prässipelissä hyvä ja me omassa pallollisessa pelissä rohkeita. Jos uskaltaisi väittää, että tepsi kyllä kontrolloi peliä, mutta meillä oli jopa hitusen pallonhallinta.

Viedään seuraavaan otteluun ne hyvät jaksot, jotka olivat kauden parasta pelaamista ja parannetaan muutama ilmiselvä ongelma pelaajien liikkumisessa, sijoittumisessa, kommunikoinnissa ja pelin avaamisen rytmissä niin saamme ainakin hyvän päätösottelun. Toivotaan, että Ilves ottelussa on vähintään sata katsojaa. Pyrkivä tulee esittämään kauden parhaan ottelunsa... kunhan kaikki saadaan terveenä mukaan!

Ottelun jälkeen

Saa nähdä koska tällä tasolla koetaan seuraava derby. Pelaajia ei näytä riittävän kahteen seuraan, joten pahimmillaan voi mennä vuosia. Se on sääli. Kilpailussa on aina kehittymisen siemen.

Tämän derbyn kättelyissä oli hetken häivähdys tulevaisuudesta. Sekä valmentaja että pelaaja ovat uransa alussa. Molemmille suon menestyksekkään uran.